Tavallinen arkinen maanantai, aamuinen kirkas taivas on iltapäivällä peittynyt raskaisiin harmaisiin pilviin ja kylmä tuuli karkottaa rannalta. Aivan täydellinen sää metsäkävelyyn siis. Päätämme ystäväni kanssa kiertää hiukan totutusta poikkeavan reitin ja löydämme nuotiopaikkoja ja puunrungoista rakennettuja majoja. Metsä näyttää suurelta, mutta...
Avasin radion. Aito Iskelmässä Mona Carita lauloi: Mikä fiilis. Mulla onkaan. Nouse niin kuin pääskynen lentoon kiihkeään.
Televisioruudussa näkyy punainen autiomaa, jossa on keskellä viuhkamainen muodostelma. Kun kamera zoomaa lähemmäs, erottuu jokia ja kanavia. Okavango-joen suisto Botswanassa, suistoalue ilman merta tai suurta järveä. Joki ei laske mihinkään, sen lukuisat sivuhaarat vain valuvat kuivaan maahan.
Yks kevään riemu ja toinen kesän
Joukko nuoria aikuisia ottaa tukea pienen pallokentän aidasta ja venyttelee, kaikki ainakin metrin päässä toisistaan. Navakka länsituuli ei haittaa ulkojumppahetkeä, piristää vain.
Albert Edelfeltin maalaus Leikkiviä poikia rannalla valmistui vuonna 1884. Maalauksessa on kolme pikkupoikaa rantavedessä uittamassa kaarnapurjelaivojaan. Valo ja heijastukset luovat tunnelman lämpöisestä kesäpäivästä, taustalla näkyy pieninä oikea purje- ja höyrylaiva. Edelfelt maalasi kyseisen taulun Haikossa malleinaan paikkakunnan...
Aurinkoisena maaliskuun viikonloppuna Uutelan rantapoluilla on tungosta. Lapset, vanhemmat, isovanhemmat, nuorisoryhmät, yksikseen kävelijät kantavat reppuja, kylmälaukkuja ja muovikasseja. Tuulensuojapaikat ovat täynnä, pitää asettua selkä tuuleen ja avata eväsreput.
Kävelin merenrantapolkua pitkin kotia kohti. Aamulla maahan satanut räntäkerros oli täynnä kenkien jättämiä jälkiä. Taivaalta tippui hiljalleen vesipisaroita. Hetkessä sade yltyi ja hävitti jäljet hiekan sekaan. Olen kulkenut kyseistä reittiä lukemattomat kerrat auringon paisteissa ja sateissa, milloin iloisena, milloin surullisena, pirteänä ja...
Edellisen blogini ajatusleikki alkoi julkaisun jälkeen yllättäen muuttua todeksi lähes pelottavalla tavalla, kun Turun ja koko läntisen Suomen merenpinta nousi hälyttäviin korkeuksiin. Sateesta ja puuskaisista tuulista ei meinannut tulla loppua, puut jäivät veden alle, laiturit irtosivat rannoilta, pihat tulvivat.
Tein lähtöä joka-aamuiselle kanavalenkille. Selailin lehteä ja huomasin siinä kuvan juuri edesmenneestä Jörn Donnerista. Surua ja samalla lämpöä läikähti sisälläni. Pois oli lähtenyt mielenkiintoinen kulttuuri- ja yhteiskuntavaikuttaja. Moni liittää Donnerin sloganiin Lukeminen kannattaa aina. Sen muistaessani näin hänet istumassa nojatuolissa...