Yllättävä intiaanikesä on saanut lämmön kipuamaan lähelle hellerajaa. Aurinko paistaa suoraan pienen kadunkulmakahvilan pöytiin. Edessäni on espressokuppi ja palanen kermavaahdolla kuorrutettua omena-karpalotorttua. Kahvi on hyvää, torttu suorastaan syntisen herkullista. Viereisessä pöydässä puhutaan saksaa, ohikulkijat keskustelevat ranskaksi ja...
Urheilija purskahtaa itkuun olympiasuorituksensa jälkeisessä haastattelussa. Mitaleille hän ei yltänyt, mutta sijoitus on hyvä. Urheilija ei saa vastattua haastattelijan kysymykseen. Alan jännittää hänen puolestaan, saako hän ollenkaan sanaa suustaan? Pitkän hiljaisuuden jälkeen urheilija kokoaa itsensä ja sanoo, ettei itku pettymyksestä johdu vaan...
Sumun keskellä näkyi tumma möykky, joka otti saaren hahmon. Olin nähnyt maiseman päivällä auringossa, joten tiesin saaren muodon. Tiesin myös, että sen takana kulki mantereelle johtava niemi, jonka varrella näkyvän korkean voimalaitospiipun sumu oli peittänyt, samoin kuin lähistön tuulimyllyjen siivet. Pieni saari Porin Reposaaren kupeessa oli...
Punaiset, keltaiset ja valkoiset puutalot pilkistävät sireenipensaiden ja omenapuiden takaa harvakseltaan maisemasta, joka vaihtelee peltoaukeiden, metsätaivalten ja merenrannan kesken. Mutkittelevat tiet kutsuvat ralliautoilijaa minussa, mutta kameravalvonta pidättelee vauhtijalkaa. Kesäpäivä houkuttaa sekä eteenpäin että pysähtymään kaiken...
Ensimmäinen suuri ihastukseni oli Roger Moore tai pikemminkin Simon Templar 1960-luvun tv-sarjasta Pyhimys seikkailee. Sarjan tunnuksena oli tikku-ukko, jonka pään päällä köllötti sädekehä. Tyylikäs Templar ajeli valkoisella Volvollaan, pyhimyksen hahmosta teki robinhoodmainen toiminta. Komea päähenkilö vetosi katsojiin rikkaiden huiputtamisella ja...
Kesäloma oli alkanut ja ylläni oli se parempi kesämekko. Olimme lähdössä päiväksi asioille kaupunkiin, jonne matkustaminen linja-autolla kesti liki kaksi tuntia. Kuljettaja ja rahastaja jäivät vielä seisoskelemaan ulos, kun valitsimme linja-autosta sopivat paikat. Katselin ikkunasta nuorta rahastajaa hameessaan ja paitapuserossaan, tukka kauniisti...
Harmaat pilvimassat seuraavat toisiaan, sadepisarat putoilevat raskaina kasvoihin. Uimaranta pysyy tyhjänä. Melkein, sillä aamuisin sinne kokoontuvat naapuruston reippaat eläkeikäiset sulan veden uimarit, joille mikään sää ei ole liian huono. Vappuaamuna palasin toppatakin huppua kiinni kiskoen tuuliselta kävelylenkiltä, kun kymmenkunta ikäistäni...
Kello soitti välitunnin päättymisen merkiksi. Jokainen etsi oman luokkansa jonoa. Seisoimme niissä lopulta ojennuksessa ja hiljaa. Opettaja katsoi, kuinka suora muodostelma oli ja alkoi päästää oppilaita jono kerrallaan sisälle. Opin jonottamaan aloitettuani kansakoulun. Toiseen jonoon jouduin tai pääsin samaisessa koulussa, kun odotimme lautaset...
Maailma, jossa halattiin perheenjäseniä ja ystäviä ilman maskeja ja epämääräistä pelkoa, tuntuu kaukaiselta, vaikka ei siitä ole kuin runsas vuosi. Täpötäysien sairaalakauhukuvien ohella mediaan ilmestyi silloin otoksia tilanteista, joissa valtioiden johtajat tervehtivät toisiaan kyynärpäillä tai rystysillä. Niitä oli vielä helppo katsella...
Aika ei ole hallinnut ihmistä aina samalla tavalla kuin nykyisin. Auringonnousut ja -laskut rytmittivät ennen aikaan elämää. Vasta kalenterit ja ajan mittaaminen ovat mahdollistaneet tarkat aikataulut ja määrittäneet ajankäyttöämme ja elämäämme. Ne ovat tuoneet myös kiireen ja sen aiheuttamat paineet. Aika koetaan iästä ja kulttuurista riippuen...