Arjen luksusta
Isäni oli viisivuotias, kun Suomessa avattiin ensimmäinen yleinen uimahalli Helsingin Yrjönkadulla vuonna 1928. Uutinen tuskin kantautui Viipurin lahden saareen, jossa isäni myöhemmin opetteli uimaan paljaan taivaan alla merivedessä.
Luonnonvedet tarjoutuivat itsestään uimaharjoittelun paikoiksi vesikylläisessä maassamme. Yrjönkadun halli pysyi ainoana lajissaan aina vuoteen 1954 asti, jolloin Turussa valmistui yleisölle avoin uimahalli ylioppilaskunnan tilojen yhteyteen. Siitä tuli myöhemmin minun ensimmäinen uimahallini, jossa muistan polskuttaneeni sunnuntaiaamuisin opiskeluaikojen stressiä ja tupakansavuisia viikonloppuja (silloin tupakoitiin kaikkialla) itsestäni ulos.
50-luvulla uusia halleja vihittiin käyttöön useissa kaupungeissa, ja seuraavilla vuosikymmenillä tahti kiihtyi. Kunnat saivat tukea veikkausvoittovaroista, ja niinpä vuonna 1970 maassa oli jo 41 uimahallia. Niistä useimmissa pisin allas oli 25-metrinen, vain harvoissa 50-metrinen. Noihin aikoihin myös yksityiset taloyhtiöt rakennuttivat kellarikerroksiinsa uima-altaita, ja moniin moderneihin omakotitaloihin kaivettiin tilaa vievä kuoppa (joskus se jopa jäi kuopaksi). Työpaikkojen harrastus- ja liikuntatiloihin rakennettiin altaita, kuntoutus- ja konferenssikeskuksiin ne kuuluivat jo itsestään selvinä. 70-luvun energiakriisi suitsi rakennusintoa, eikä esimerkiksi taloyhtiöiden altaita myöhemmin juuri rakennettu.
Wikipedian tietojen mukaan yleisten uimahallien määrä oli vuoteen 2005 mennessä kasvanut 264:ään. Uimahallien lisäksi maassamme oli tuolloin parikymmentä maauimalaa ja lähes 50 kylpylää. Tuoreempaa tietoa niiden määrästä ei jostain syystä löydy.
Unelma lämmitetystä sisätilasta ja yli 20-asteisesta vedestä lienee siivittänyt 1800-luvulla kylpylöiden rakennusbuumia, mutta niitä ei luotu ensisijaisesti uintiin, vaan monenlaiseen veden terveysvaikutusten hyödyntämiseen. Uimahallit suunniteltiin nimensä mukaisesti uimiseen, vaikka olihan peseytymistilojen yhteydessä saunat (ja esimerkiksi Yrjönkadun hallissa kylvettäjät). Nykyisin uinnin ohessa voi muun muassa liukua vesiliukumäessä, ottaa vesihierontasuihkuja ja pulahtaa kylmävesialtaaseen.
Isäni ei tietääkseni koskaan käynyt Yrjönkadun uimahallissa, mutta pääsi vanhoilla päivillään useaan otteeseen veteraanikuntoutukseen Ruissalon kylpylään. Veikkaan, että hän hyvänä uimarina livahti lämmitetyistä altaista toisinaan viileään meriveteen, vaikka asia ei koskaan tullut puheeksi.
Me suurten ikäluokkien lapset saimme uimaopetuksen yleensä isommilta sisaruksilta tai vanhemmilta. Itse muistan eräänä kauniina kesäpäivänä havahtuneeni vedessä siihen, etteivät jalat yllä pohjaan, mutta pysyin pinnalla. Uimakoulu ja maisterin paperit tulivat paria vuotta myöhemmin viikon mittaisen uimakoulun tuloksena. Uimakoulu pidettiin meren rannalla, satoi tai paistoi. Hampaat kalisten hypimme kolmen metrin hyppytornista ja sukelsimme vaadittuja metrejä sameassa vedessä. Omat lapsemme pääsivät tekemään tämän kaiken uimahallissa tai maauimalassa, melkein kaikkialla Suomessa. Nykyisin lapset saavat uimaopetusta koulun järjestämänä, uimahallissa, sillä se kuuluu perusopetuksen opetussuunnitelmaan.
Uimaan oppiminen on Suomen kaltaisessa maassa elintärkeää, mutta se on ennen kaikkea hauskaa. Vesi avaa uuden elementin, josta voi nauttia lukemattomin tavoin. Vedessä voi leikkiä, pelata, sukeltaa, kellua, surffata, meloa, harjoitella kanootista kaatumista. Se oli toki mahdollista ennen uimahallejakin, mutta hallit ovat tehneet huvista ympärivuotista ja kaikille mahdollista.
Lähihallini vesijumpassa nautin lämpimästä vedestä, hallin suurista ikkunoista, jotka tuovat ympäristön lähelle, liikunnasta musiikin tahdissa, vesihieronnasta jumpan jälkeen. Olen kiitollinen siitä, että matka nuoruuden vaatimattomasta uimahallista on kulkenut monien muiden kautta tähän valoisaan tilaan, missä voin karistaa harmaat syksyn päivät veteen.
On upeaa, että maassamme on tajuttu vesiliikunnan hyödyt kansanterveydelle, sen myötä rakennettu uimahalleja, ja taloudellisten kriisien keskelläkin pidetty niistä huolta. Se on yksi sataneljävuotisen maamme menestystarinoista.
Leila
Kuva: Työasuisia kylvettäjättäriä Yrjönkadun uimahallissa, 1930-luku. Kuvaaja tuntematon. Helsinkikuvia.fi
Uimahallien historiaa:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Uimahalli
Uimakoulun historiaa:
https://www.sauvonmuseo.fi/446323346