Auto, patruuna ja Martta
Kesäpäivän kirkkaus sykki Haarjärven loivilla aalloilla. Vesi pirskahteli kohti taivasta rannasta hyppivien lasten alta. Sammatissa kesän riemut olivat samanlaiset 1900-luvun alussa kuin ne ovat tämänkin päivän lapsilla. Äitien ja palvelijoiden kutsut eivät saaneet pieniä pulikoijia pois järvestä. Sitten kuului se ääni, jota oli odotettu ja toivottu. Järvi hiljeni ja pienet jalat ryntäsivät rinnettä ylös maantien varteen.
Kaikki ehtivät hyvin. Ehtivät nähdä Suomen ensimmäisen auton ja Suomen rikkaimman miehen, Mustion patruunan Hjalmar Linderin. Ratissa oli autonkuljettaja, jonka koppalakki peitti varjoonsa miehen silmät. Vieressä istui itse patruuna, hänelläkin lakki päässään ja komeat viikset nenän alla.
Yksi rannasta juoksijoista oli Paikkarin talossa syntynyt isoäitini Martta (s.1898). Hän kertoi tarinaa ensimmäisestä autosta ja Suomen rikkaimmasta miehestä vuosikymmeniä tämän kesäpäiväisen tapahtuman jälkeen. Oliko pieni Martta pellavamekossaan heiluttanut kättään autoilijoille päivänkakkaroiden ja kissankellojen seasta? Miltä rikkain mies näytti alle kouluikäisen Martan silmin? Linder oli tuolloin hiukan yli neljäkymppinen, mutta ehkä hän oli Martasta vanha, ainakin rikas ja arvostettu mies.
Hjalmar Linder eli erikoisen elämän. Hänen taustansa oli aatelinen, perhe eli Kytäjän kartanossa, joka oli silloin Suomen suurin maatila. Oikeustieteen opintojen jälkeen Hjalmar hoiti virkatehtäviä Pietarissa, juhli ja velkaantui. Pelastaja oli isän serkku, silloinen Mustion kartanon omistaja Fridolf Linder, jonka kuoleman jälkeen Hjalmarista tuli valtavien tiluksien omistaja.
Hjalmar Linder kehitti uutterasti liiketoimiaan. Hän omisti Mustion ja Kytäjän kartanot, puuhiomoita, Lohjan selluloosatehtaan, Högforsin tehtaat Karkkilassa, jonne hän rakennutti rautatien Hyvinkäältä ja paljon muuta. Hän eli ylellistä elämää, mutta oli myös humaani mies, antelias ystävilleen ja edistyksellinen työnantaja.
Vuoden 1918 kansalaissota oli yllättävä käännekohta hänen elämässään. Linder muutti sodan ajaksi Ruotsiin ystävänsä C. G. E. Mannerheimin suosituksesta. Kun hän palasi takaisin, punavaimot kääntyivät hädissään hänen puoleensa, miehet olivat kuolemassa valkoisten vankileireillä. Linder tutustui punavankien oloihin Suomenlinnan leirillä ja kauhistui. Hän kirjoitti kannanottonsa Hufvudstadsbladetiin punaisten armahtamisen puolesta, arvosteli vankileirien oloja ja joukkoteloituksia. Tämän seurauksena hänet leimattiin petturiksi, omat käänsivät hänelle selkänsä. Linder myi omaisuutensa ja muutti Ruotsiin. Menestystä ei hänen toimillaan enää ollut ja hän kuoli oman käden kautta vuonna 1921 Ranskassa.
Myöhemmin on selvinnyt, ettei Hjalmar Linderin auto ollut se ihka ensimmäinen - ensimmäisiä kyllä Suomessa. Kun pöly oli laskeutunut maantiellä, lapsilauma kirmaisi takaisin Haarjärven rantaan. Juttua autosta ja rikkaimmasta miehestä riitti. Martta istui rannan harmaalle penkille, katseli siinä paistattelevaa sudenkorentoa ja seurasi sen lentoa rantakaislikon ylle. Kylillä oli kulkenut huhu, että Amerikassa oli kone lentänyt ilmassa niin kuin lintu tai korento. Martta mietti, että ehkä hän vielä taivaalla sellaisen näkee ja pulahti muiden lasten joukkoon Haarjärven lämpimiin aaltoihin.
Leena
Kuva: Leena Partanen
Lähteet: Helsingin Sanomat 28.6.2020