Ei iloja monta ihmislapselle suotu

Yks kevään riemu ja toinen kesän

ja kolmansi korkean, selkeän syksyn riemu.

(Eino Leino, Väinämöisen laulu)

Jäin miettimään, millaisissa mielialoissa Leino on reilut sata vuotta sitten runoaan rustannut. Väinämöisen laulu alkaa sanalla Ei ja luo heti mielikuvan apeasta kynäniekasta. Iloja ei ole montaa, mutta ne ovat sitäkin ylevämpiä, vaihtuvia vuodenaikoja, joina kynnetään, kylvetään, korjataan kokoon ja levätään vihdoin rauhassa raatamisen jälkeen. Luonto muuttuu, elää ja siitä eletään ja iloitaan. Kirjakaappia siivotessani Laulun lahja - kirja oli jäänyt pöydälle ja otin sen päiväkahviseurakseni ainakin tämän yhden runon verran.

Koronavirus on rajannut elämäämme. Ilot, nautinnot, harrastukset, ystävien ja perheenjäsenten tapaamiset on jouduttu rajoittamaan äärimmilleen. Turvaväliä pidetään joka suuntaan. Uudenmaan maakunta on eristetty muusta Suomesta ja Suomi muusta maailmasta. Ollaan monessa mielessä ahtaalla.

Moni on löytänyt ilonsa ja lohtunsa metsistä ja vesien ääreltä. Aistit suuntautuvat entistä herkemmin luonnossa tapahtuviin muutoksiin, kasveihin ja eläimiin. Pihoilla vaihdetaan havaintoja ensimmäisistä krookuksista, tulppaanien nupuista, viereisen taloyhtiön lumikelloista ja mustarastaan poikasista.

Viime viikon lopulla havaitsin ensimmäiset leskenlehdet ja huomasin kanavalenkin varrella koivunjuuressa yksinäisen sinivuokon. Aamulla parvekkeen ovea avatessani kuulin kyyhkysten kujerruksen. Lenkille lähtiessäni niitä lenteli mahtavien haapapuiden oksistossa hakemassa parittelukumppania. Merenlahdella sorsaurokset kilpailivat naaraslinnusta ja jo kumppaninsa löytäneet vetäytyivät rantakivikolle tyytyväisinä istuskelemaan nokat samaan ilmansuuntaan.

Pari päivää sitten olin aamulenkillä ohittanut kanavan ja suuntasin kohti Tiiliruukinlahtea. Huomasin leveän kuljetuslautan suuntaavan kohti kanavaa. Palasin takaisin sillalle, oli pakko katsoa, miten lautta sopisi kulkemaan kanavasta. Sillalla oli nuori isä pienen tyttärensä kanssa katsomassa samaa asiaa. Ennen sillan alle lipumista lauttaa ohjannut mies töräytti merkkitorvea ja sai pienen tytön kiljumaan innosta ja vilkuttamaan lautan kuljettajalle. Pienellä eleellä syntyi päivän ilo ja hyvä mieli.

Eräs ystäväni lähetti whatsappiin vitsivideon kommentilla "Tässä yksi tyhmä vitsi". Katselin ja kuuntelin kiltin ja harmittoman vitsin ja vastasin, että näitä lisää. Kohta puhelimeen kilahti lippalakkimiehen lauluvideo, lähettäjän kommentilla "Lisää tyhmiä juttuja...". Hauska, itsesanoitettu laulu kertoi maaseudun ja kaupungin viattomasta ilonpidosta korona-aallon keskellä.

Soitin iäkkäälle sukulaiselle, joka puhelun päätteeksi kertoi, että tänään televisiosta alkaa Tankki täyteen-sarja. Ajatus pipopäisestä huoltoasemanpitäjästä, Sulo Vilenistä sai hyvälle tuulelle. Kun halvalla sain, oli Sulon vakiolauseita ja palautti mietteet 1980-luvun alkuun, jolloin katselin sarjaa ensimmäistä kertaa. Vuosikymmenien takainen hömppäviihde nousi sopivaksi vastapainoksi päivän synkille pandemiauutisille. Istuin television äärelle kello 16. Sulo Vilen näytti muistikuvaani nuoremmalta, Sylvi Salosen esittämä Emmi Vilen ärhäkkäämmältä ja poliisi Reinikainen lipevämmältä. Olin unohtanut, että Sulo oli myös dekkarikirjailija ja käytti Reinikaista rikosasiantuntijanaan.

Iltapäiväsarjan jälkeen palasin Laulun lahja - kirjaan ja Väinämöisen laulun vaihtelevaan tunnelmaan, joka omalta osaltaan sopi myös tähän päivään ja hetkeen. Kolmas säkeistö suhteuttaa ihmistä luontoon, muistuttaa pienuudestamme ja luonnon suuresta mahdista.

Taida en lukea tähtiä taivahan kannen,

en kaloja meren,

en kukkia nurmen.

Laulan ma siis, mit' on ihmisen laulaa suotu.

Kaiken koronakaaoksen keskellä on hyvä huomata, että luonnossa ei ole pysähtynyt mikään. Kevät tuo uuden nurmen, uudet kukat ja kasvit, uudet linnunpoikaset, perhoset ja ötökät. Elämä jatkuu. Se jatkuu ihmistenkin keskuudessa kaikesta huolesta ja surusta huolimatta. Meidän ei kuitenkaan tarvitse koko aikaa surra vallitsevaa tilannetta. Meillä on oikeus ja meidän on hyvä tarttua arjen pieniin iloihin, "tyhmiin" vitseihin ja hömppäsarjoihin. Meidän on hyvä kykyjemme ja mahdollisuuksiemme mukaan tarjota niitä myös kanssaihmisillemme.

Leena

Kuva: Leena Partanen