Liisan liukkaat ja Kaisan kaljamat
Liisan liukkaista ja Kaisan kaljamista vanha kansa ennusti tulevan vuoden säätä. Liisa ja Kaisa viettävät nimipäiviään marraskuun loppupuolella ja usein liukkaat ja märät kelit osuvat juuri näille päiville. Se ei ennustajaa ennen vanhaan haitannut, päinvastoin, suojasää ja liukkaus tiesivät tulevalle vuodelle ja kasvukaudelle hyviä ilmoja.
Tänä talvena pääkaupunkilaisen näkökulmasta Kaisan ja Liisan liukkaat jäivät kummittelemaan jalkakäytäville ja lenkkipoluille viikoiksi. Lumisateita saatiin kyllä, melkeinpä riesaksi asti. Aura-autot ja traktorit herättivät varhaisina aamuyön tunteina ja kaivinkoneet mättivät päivisin lumikasoja kuorma-autojen lavoille pois kuskattaviksi.
Vesisade ja lauha sää sulattivat helmikuisen lumipinnan sohjolle, mikä puolestaan jäätyi kohta liukkaaksi ja koppuraiseksi alustaksi liikkua. Huoltoihmiset lisäsivät pihoille uuden sorakerroksen, ja piikkikengillä oli virkatehtäviä joka-aamuisille lenkeille. Tuttujen ja tuntemattomien kanssa ihmeteltiin helmikuun runsaita sateita ja sään nopeaa vaihtelua. Tätäkö se ilmaston lämpeneminen nyt tarkoittaa?
Maaliskuun alkaessa ihmiset liukastelevat edelleen poluilla ja jalkakäytävillä. Me lenkkeilijät pysähdymme usein vaihtamaan kokemuksia piikkikengistä ja liukuesteistä. Joskus mietin, miten ennen piikkikenkien keksimistä pystyi jäisillä kulkuteillä edes liikkumaan katkaisematta jalkaansa tai kättään. Maaseudulla maantien laitaa saattoi kulkea potkukelkalla. Teitä ei juurikaan hiekoitettu ja jos hiekoitettiin, se melkeinpä harmitti, kun potkukelkan jalas alkoi töksähdellä soraan.
90-luvun loppupuolella omalle kohdalleni osui hankala liukastuminen. Olin palaamassa töistä ja jalassani oli uudet muodikkaat, matalakantaiset talvisaappaat. Pysähdyin tankkaamaan autoa huoltoasemalle, jonka piha oli jäinen ja hiekoittamaton. Ihanat saappaani saivat kyytiä kohti taivasta, kun niiden pohjat eivät pitäneet liukkaalla pihalla. Seurauksena oli selän välilevyn pullistuma ja viikkojen sairasloma.
Siihen aikaan selkävaivaa hoidettiin levolla. Ajatus viikkojen paikallaan olosta alkoi ahdistaa niin, että hakeuduin ortopedin vastaanotolle. Ääni kellossa oli onneksi hyvin toisenlainen. Akuutti kipuvaihe lepoa, sitten vähitellen liikkeelle. Lääkäri suositteli fysioterapeuttia, joka puolestaan ohjasi vesijuoksuun. Se oli minulle ja yleisestikin vielä silloin tuntematon laji.
Olin aina viihtynyt vedessä ja vesijuoksu tuntui sopivan minulle hyvin. Tarvittiin vain juoksuvyö, joka kannatteli sen verran, että hartiat olivat sopivasti vedenpinnan tasalla. Sitten rauhallisesti kävelemään tai juoksemaan vedessä oman kunnon ja voinnin mukaan. Yksinkertaista ja helppoa. Selän kiukutellessa liikkuminen vedessä oli kivutonta. Muilta vesijuoksijoilta kuulin erilaisia polvien ja selkien vammautumistarinoita. Vesijuoksu kuului osana monen kuntoutusohjelmaan. Joillekin se oli osa painonhallintaprojektia.
Vaikka laji ei ole kovin monimutkainen, uimahalleissa järjestetään lyhyitä vesijuoksukursseja. Vyön lisäksi urheilukaupoista saa käsiin ja jalkoihin kiinnitettäviä kellukkeita ja vastuksia. Harrastus on myös edullista, tarvitsee satsata vain uimapukuun, uimahallilippuun ja vesivyöhön, jonka saa myös maksutta lainaksi hallista. Nykyisin vesijuoksun harrastajia on todella paljon ja uimahalleissa on vesijuoksuun varattu omat radat.
Selkäongelmat eivät ole omalta kohdaltani kadonneet kokonaan. Pitkää istumista, raskasta nostamista ja selän jännittämistä on vältettävä. Säännöllinen liikkuminen pitää vaivan hallinnassa. Korona-aikana hallien ollessa suljettuina kaipasin vesiurheiluharrastustani todella paljon. Vaikka liikkuminen on kuulunut aina elämään, vesijuoksusta tuli jokaviikkoinen tapa. Joskus hallilla tulee käytyä useamman kerran viikossa. Vedessä liikkuminen on lähes sama asia kuin lenkkipolulla raikkaan ilman hengittäminen.
Yli kaksikymmentä vuotta sitten Kaisan kaljamilla liukastumista ajattelen nyt vanhan sananlaskun kautta: Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Harmillisen vaivan myötä löysin oman vesilajini, joka on pitänyt kuntoani ja mieltäni virkeänä vuosien ajan. Minkälaista säätä nämä pitkään jatkuneet Liisan liukkaat nyt mahtavat ennustaa? No, se selvinnee tulevien viikkojen ja kuukausien myötä. Niitä odotellessa - pysytään pystyssä!
Leena
Kuvat: Leena Partanen