Ei vapaata vangita voi

"Ei vapaata vangita voi" soi radiossa Kai Hyttisen laulamana. Tarina miehestä ja kurjesta sopii hyvin syysaamuun, kun ulkona sade rapisee ikkunoihin ja tuuli taivuttaa lähikoivujen latvoja. Laulussa mies on pelastanut suolta siipensä loukanneen linnun, hoitaa sen talven aikana kuntoon, mutta kevään tullen kurjen vaistot vievät sen vapauteen, toisten kurkien luokse. "Ei vapaata vangita voi, me kumpikin tiesimme sen", mies laulaa kurjen perään.

Ensimmäinen kuva.

Kesälomalla olemme perheen kanssa matkustaneet Helsinkiin. Minulla on uudet pepitaruudulliset pitkät housut ja vaaleanpunainen veluuripusero ylläni. Ohjelmassa Korkeasaari ja Linnanmäki. Seisomme tiikerihäkin edessä. Kissapeto kävelee häkissä levottomana ympäriinsä. Tila ei ole suuri. Seitsemänvuotiaana ymmärsin, ettei häkki ollut oikea paikka tiikerin elää.

Ensimmäiseltä eläintarhakäynniltä muistan vain uudet vaatteet ja ahdistuneen tiikerin. Korkeasaaressa olen käynyt sen jälkeen vain pari kertaa kymmeniä vuosia sitten. Eläinten olot ovat siellä varmasti muuttuneet, siitä huolimatta en ole halunnut mennä. Muutama vuosi sitten poikkesimme vuonna 1752 avattuun, maailman vanhimpaan Schönbrunnin eläintarhaan Wienissä.

Siellä asustaa 700 eläinlajia. Alue on laaja ja eläinten olot näyttivät lapsuusmuistoja paremmilta. Vetonaulana maskottimaisen rauhallisena bambua syövä isopanda. Eläintarhojen tehtävä on tuoda maailman eläimet nähtävillemme, mutta myös uhanalaisten lajien suojelu. Schönbrunnissa sellaisia ovat esimerkiksi siperiantiikerit ja orangit. Eläinten suojelu tuntuu ainoalta hyvältä puolustukselta eläintarhojen olemassaololle. Eläintarhoissa eläimet elävät vankeina eivätkä pysty käyttäytymään lajeille ominaisilla tavoilla.

Eläimiä voi suojella niiden omissa luontaisissa elinympäristöissä. Suomen uhanalaisin nisäkäs naali on pesinyt taas onnistuneesti tunturialueillamme. Yksi suurimmista syistä sen elinolojen kaventumiselle lienee ilmaston lämpenemisen seurauksena kettukannan laajeneminen yhä pohjoisemmaksi. Perimmäinen syy naalien ahdinkoon on siis meidän ihmisten toimissa. Suojelutyö yhdessä Norjan ja Ruotsin kanssa on tuottanut tulosta ja naali on palaamassa Suomen eläinlajien joukkoon.

Toinen kuva.

Se on ensimmäisen kuvan kaltainen. Vangittuna ei ole tiikeri vaan kettu. Se kiertää levottomana häkkiä, hyppää makuuhyllylle, sitten takaisin alemman tason verkkohyllylle ja jatkaa samaa kierrosta aina uudelleen. Kettuhäkin pinta-ala on 0,8 neliömetriä. Luonnossa elävän ketun reviiri on useita neliökilometrejä. Kuva katoaa ja tulee toinen. Siinä eläin kyyhöttää häkkinsä nurkassa apaattisena. En edes tiedä mitä lajia se edustaa. Se on ihmisen jalostama tuote, jonka virikehäkissä on kapulan näköinen esine.

Aktiivisesti toimivia turkistarhoja Suomessa on enää noin 400, 1980-luvulla määrä oli kymmenkertainen. Ala on joutunut eettisyyskysymysten lisäksi suuren julkisen keskustelun kohteeksi, kun tutkijat totesivat lintuinfluenssan leviävän joillakin Pohjanmaan minkkitarhoilla. Uhka taudista ei koske vain eläimiä. Virusten muuntuessa maalitauluna voivat olla myös ihmiset. Koronan aiheuttamat pelot ja vakavat sairastapaukset vellovat vielä monien mielessä ja se, miten nopeasti korona levisi maailmanlaajuiseksi pandemiaksi.

Turkistarhaus on kielletty tai sitä on rajoitettu jo 30 maassa Euroopassa. Suomessa tarhaus on sallittu, mutta miten me suomalaiset suhtaudumme tarhaukseen? Pidämmekö uuden pandemian uhkaa todellisena? HS-gallupin mukaan 60 % suomalaisista ei pidä turkistarhausta eettisesti hyväksyttävänä ja liki puolet oli sitä mieltä, että turkistarhaus tulisi kieltää lintuinfluenssauhkan vuoksi. (HS 6.9.2023). Suomalaiset ilmaisivat mielipiteensä myös kansalaisaloitteella Suomen siirtymisestä turkistarhattomaksi. Sen allekirjoittivat hetkessä kymmenet tuhannet ihmiset.

"Ei vapaata vangita voi" jää soimaan koko päiväksi ajatuksiini. Mielestäni Suomi voisi hyvin kulkea muun Euroopan muutosvirrassa ja kieltää turkistarhauksen kokonaan. Tietysti ei sovi unohtaa, että turkistarhaus on laskevasta suuntauksesta huolimatta monen ihmisen elinkeino. Pienissä kunnissa tarhoilta tulevilla veroeuroillakin on merkitystä. Toivon ja uskon kuitenkin, että suomalainen yhteiskunta pystyy järjestämään alalla työskenteleville yrittäjille ja työntekijöille riittävän tuen alanvaihtoon ja uudelleenkouluttautumiseen.

Kolmas kuva.

Kuljen rantaviivalla joka-aamuista lenkkipolkua. Taivaalla hyvin korkealla lentää lintujen aura. Lähipuussa huutelee palokärki. En näe sitä enkä tiedä, mitä se huuto tarkoittaa.

Leena

Lähde: Helsingin Sanomat 6.9.2023

Kuva: Leena Partanen