Entä jos?

Oli kiehtovaa lukea Maria Adolfssonin  dekkaria Harha-askel, joka sijoittuu kuvitteelliseen Pohjanmeren saarivaltioon nimeltä Doggerland. Paitsi ettei valtio ole täysin kuvitteellinen, onpahan vain sattunut merenpinnan nousun ja suuren tsunamin seurauksena kauan sitten hukkumaan. Kirjassa se on tukevasti olemassa omanlaisine kielineen ja kulttuureineen.

Sateisena ja myrskyisenä talvena merenpinnan nousu tulee väkisinkin mieleen. Kallahden uimarannalla lasten kiipeilyteline jäi tammikuussa veden saartamaksi, Puotilan rannalla tapahtui sama. Metrossa kohti keskustaa katselen hämmentyneenä Kalasataman rakenteilla olevia taloja, joissa vesirajaan näyttäisi olevan vain metri, korkeintaan pari. Eikö vedenpinnan nousu ole Suomenkin tulevaisuutta, vaikka toistaiseksi ollaan voiton puolella maannousun ansiosta?

Itse asiassa olemme vuosituhansien saatossa voittaneet hurjasti maata. Kiipesin viime viikonloppuna Turussa Vartiovuorenmäen huipulle. Polun varteen oli sijoitettu kylttejä kertomaan, missä meren pinta oli 1000, 2000, 3000, 4000 ja 5000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Alimman kohdalla takanani oli jo yhdet portaat ja katselin matalimpien talojen kattoja. Aurajoki näytti olevan alhaalla laaksossa. Yritin kuvitella, miten mahdolliset esi-isämme ovat tässä istuneet nuotion ääressä rannalla. Ehkä. Ainakin heillä oli asumuksia, karjaa, tuli ja työkaluja käytössään 3000 vuotta sitten, jolloin elettiin pronssikautta. Ei ole varmaa tietoa, mitä kieltä tuolloiset asukkaat puhuivat, joten emme ehkä olisi osanneet rupatella heidän kanssaan lihaa tai kalaa grillatessamme.

Kipusin ylemmäs. 4000-vuotiskyltin paikkeilla tuomiokirkon torni pilkisti kukkulan takaa, mutta ei hallinnut maisemaa. 5000 vuoden (eaa) kyltti oli mäen korkeimmalla kohdalla kuravyöhykkeen ympäröimänä, joten siirsin suosiolla "huiputtamisen" kuivempaan vuodenaikaan. 

Ajatus 3000 tai 7000 vuoden takaisesta merenpinnasta voi tuntua kaukaiselta, mutta ihmiskunnan historiassa se on lyhyt väläys. Eroa nykyiseen on 50 metriä ja valtaisa määrä maapinta-alaa. 7000 vuotta sitten nykyisen Suomen alueella ei tosin ollut väkeä ruuhkaksi asti. Elettiin neoliittistä kivikautta, oli alettu viljellä maata ja valmistaa saviastioita. Ilmasto oli nykyistä lämpimämpi, mikä houkutti lisää tulijoita Suomenniemelle.

Kapusin portaita alas ja päädyin Uudenmaankadulle. Bussipysäkillä oli jono, iltapäivän ruuhka alkoi muodostua. Tuuli oli nousemassa, ensimmäiset vesipisarat iskeytyivät kovina kasvoihin. Kaivelin sateenvarjon esiin, ja heti auettuaan se pyörähti tuulen voimasta ympäri. Muistin, että sääennuste oli luvannut kovia tuulia, jopa myrskyksi yltyviä. Suljin sateenvarjon ja vedin hupun päähän ja astelin jokirantaan. Vesi oli savisen harmaata, jäästä ei tietoakaan. Aivan kuin veden pinta olisi noussut edellisestä päivästä? Niin se varmaan Doggerlandissakin kävi, ensin vähäistä veden pinnan nousua, kenties sateisia talvia, lopulta odottamaton tsunami. Entä jos maanpinnan nousu onkin loppunut? Huh, vedän huppua tiukemmalle ja käännyn pois jokirannasta.

Leila 

Lisätietoa:

https://www.maanmittauslaitos.fi/tutkimus/teematietoa/maannousu

https://fi.wikipedia.org/wiki/Doggerland

https://www.turku.fi/kulttuuri-ja-liikunta/ulkoilualueet/puistot/vartiovuorenpuisto