Ilmaa, ilmaa ja iloa!
Elettiin 1960-luvun puoliväliä. Aurinko porotti kesäisellä taivaalla ja huristimme polkupyörillä pikkutietä kotikylän uimalaitokselle. Hiekkarannan molemmissa reunoissa oli pitkät laiturit, toisen päähän oli rakennettu kolmikerroksinen hyppytorni. Olin oppinut uimaan ennen kansakoulua ja laitureiden välinen 25 metrin matka sujui uimataidollani jo hyvin. Nyt tokaluokkalaisena oli into hypätä korkealta veteen.
Kiipesin tornin ylimpään kerrokseen ja hyppäsin huolettomasti jalat edellä järveen. Sujahdin vauhdilla kohti syvyyksiä. Auringon kajo näkyi harmaan veden läpi, pinta oli kaukana. Ilma alkoi loppua, kun epätoivoisesti pyristelin pois pohjasta. Pääsin lopulta omin avuin laiturille. Vaikka olin kauhuissani, luultavasti en edes kertonut kotona, kuinka hullusti oli käydä. Ensimmäistä kertaa tajusin, mikä merkitys ilman saamisella ja hengittämisellä on.
Puhdas ilma on hajutonta, mautonta ja väritöntä. Jos lasken keskimääräisen lepohengityksen mukaan, olen vetänyt ilmaa keuhkoihini yli 500 miljoonaa kertaa elämäni aikana. Keuhkojeni tilavuus lienee noin 5 litraa, joten keuhkoihin mennyt ilmamäärä olisi 2500 miljoonaa litraa. Ilmassa oleva happi on kulkeutunut keuhkorakkuloista verenkiertoon, ja sydän on pumpannut hapettunutta verta kaikille elimistööni, olen pysynyt hengissä.
Laulutunneilla ilman käyttäminen on noussut vahvasti esille. Riittääkö ilmanpaine yhdessä äänihuulien kanssa tuottamaan toivottuja sävelkorkeuksia? Tunnin aluksi puhalletaan kuviteltuja kynttilöitä, tuotetaan ilmanpainetta, jonka tarkoituksena olisi puolestaan tuottaa lauluun toivottua fortea. Laulunopettajan joka tuntinen kehotus kuuluu: Ilmaa, ilmaa ja iloa!
Ilmaa tarvitaan ainakin hengissä pysymiseen ja äänentuottoon. Moni elämän hauskuus jäisi kokematta ilman ilmaa. Tulipa hauska sanayhdistelmä! Ilmalla täytettävät patjat ja kellukkeet kuuluvat kesäleikkeihin, ilmapalloja puhalletaan juhliin. Ilmaa ja sen painetta tarvitaan monella tekniikan alueella. Emme ajaisi polkupyörillä, jos renkaissa ei olisi ilmaa, ilmalämpöpumppu viilentää ja lämmittää sisäilmaa, ilmajarruja käytetään autoissa ja junissa, ilmapistoolissa ilmanpaine lennättää luoteja ja ilmojen halki käy lentokoneiden tie. Ilmaa tarvitaan huviin ja hyötyyn.
Helsingin Sanomissa oli tammikuun lopulla mielenkiintoinen artikkeli siitä, miten ja miksi ostamme tuotteiden mukana joskus jopa puolet ilmaa: 4,5 litrainen sipsipussi sisältää 2,2 litraa sipsejä, loput 51 % tilavuudesta on ilmaa. Syynä ei kuitenkaan ole huijaus vaan sipsien kohdalla ilma suojaa tuotetta rikkoutumiselta. Syynä pakkauksessa olevalle ilmalle tai suojakaasulle voi olla myös tuotteen säilyvyys. Kahvi puolestaan pakataan tiiviiseen pakkaukseen, ilma puristetaan pois ja aromit pysyvät näin tallella. Syy pakkausten koolle ja ylimääräiselle ilmalle voi olla myös logistiikka. Pakkausten sisältämä ilma on lähes aina perusteltua, hinnoissa sen sijaan saattaa ilmaa ajoittain ollakin.
Koronapandemian aikana on joskus maski kasvoilla tullut tuo lapsuuskokemuksen tunne - loppuuko ilma? Ei se lopu, vaikka maskin pitäminen kasvoilla ei aina miellyttävältä tunnukaan. Liki vuoteen en ole kulkenut julkisilla kulkuneuvoilla, kun on ollut mahdollisuus liikkua omalla autolla. Bussissa ja metrossa matkustamisessa riski lienee siinä, paljonko koronahiukkasia ilmassa vilistelee. Tähän auttanee ajoneuvon sisällä olevan ilman vaihtuminen. Ovien avaaminen pysäkeillä vähentää aerosolipitoisuutta, riski pienenee ainakin jonkin verran.
Raikas ulkoilma ja luonnossa liikkuminen ovat minulle elinehto. Korona-aikana niiden merkitys on moninkertaistunut. Kevätilmassa on jo siitepölyjä ja kaukaa Saharasta on kulkeutunut jopa hiekkaa ilmavirtojen mukana. Tänään Matin-päivänä ehkä se Matin toinen silmä vuotaa vettä ja ilma kääntyy kesän suuntaan. Pandemian luoma ilmapiiri ei ole paras mahdollinen, mutta laulunopettajani sanoin: Ilmaa, ilmaa ja iloa!
Leena
Lähteet: Helsingin Sanomat 30.1.2021
Kuva: Leena Partanen