Juhlan tuoksua

Jouluna kodeissamme tuoksuvat piparit, kinkut, lanttulaatikot, höyryävä glögi, hyasintit ja sisälle kannetut joulukuuset. Ne luovat osaltaan joulutunnelmaa kynttilöiden, lahjojen, laulujen ja koristeiden sekaan. Jos joulu ei synny mielissämme muuten, syntyy se ainakin aistiemme kautta.

Itsenäisyyspäivän aamulenkillä hipsii hiukan lunta, on reilut kymmenen astetta pakkasta. Nuuskuttelen ilmaa. Mikä talvessa tuoksuu? Raikkaus. Se kirkastaa pään, saa lihakset toimimaan, se tuntuu tuoksuista parhaimmalta. Kanavapolun varrella tuoksuu vuodenajasta riippuen erilaiselle. Toukokuun lopulla rantatörmältä löyhähtää muutaman päivän ajan tuomi, kesäkuussa mäen reunassa kukkivat kielot, puistoalueella tuoksuvat tuore leikattu nurmi ja sateen kastelemat juuri puhjenneet koivunlehdet. Syksyllä ilmasta tavoittaa kuihtumisen ja maatumisen hajun. Kanavapolulla meri tuoksuu heräävälle keväälle, lempeälle kesälle, syksyn ja talven tyyneydelle ja myrskyille.

Luonnon haistelu ei meille ihmisille ole kuitenkaan riittänyt, vaan tuoksutamme elämäämme erilaisin hajustein. Joskus ammoisina aikoina hajusteita valmistettiin uhrimenoihin, sitten hajuvesiksi iholle levittämistä varten. Muinaiset egyptiläiset tekivät hajuvetensä hunajasta, sahramista, mirhasta, ruusuista ja joistakin mausteista. Vähitellen syntyi parfyymiteollisuus, jolla nettitietojen mukaan on Ranskassa jo liki tuhatvuotiset juuret. Kaikkien tuntemalla kölninvedellä, kolinalla, on ikää jo noin kolmesataa vuotta ja Chanel No 5- parfyymilläkin on tuoksuteltu liki sadan vuoden ajan. Sitä ovat mainostaneet kuuluisat filmitähdet ja parilla tipalla tätä tuoksua on verhouduttu sopivaan yöasuun.

Parfyymiteollisuus loi luonnontuoksuista synteettiset versionsa ja tuottoisa bisnes sai alkunsa ihmisten tarpeiden ja turhamaisuuden tyydyttämiseen. Hajusteilla peitettiin aluksi huonoa hygieniaa, sittemmin niillä lisättiin omaa viehätysvoimaa, kalliilla tuoksuilla viestittiin ehkä jopa omaa varallisuutta. Tuoksuja alkoi olla kaikkialla. Saippuat, sampoot, pesuaineet ja kynttilät tuoksuivat. Joihinkin tekstiileihin jopa terveyssiteisiin lisättiin tuoksuja.

Nuorena naisena hienon parfyymipullon saaminen tuntui ylelliseltä. Tuoksuja tuli osteltua matkoilta, lentokentiltä ja laivoilta. Hajuvesien käyttö oli omalla kohdallani vähäistä ja lopullinen tyssähdys tapahtui, kun huomasin kärsiväni tuoksuyliherkkyydestä. Etenkin pienessä tilassa leijuva haju- tai partavesi sai yskimään, nenän kutiamaan, joskus silmät vuotamaan.

Yliherkkyyden oireet syntyvät yleisimmin juuri haju- ja partavesistä, hiuslakoista ja -muotoilutuotteista sekä joistakin kukista. Omalla kohdallani yleinen oirekuva täsmäsi. Työpaikalla, koulutuksissa ja teattereissa voimakkaat tuoksut tekivät huonovointiseksi. Edelleenkään en toivo joulukukaksi hyasinttia enkä poimi luonnosta kotiin vietäväksi kieloja, en tuomenoksia, syreenipuskatkin jätän rauhaan. Nykyisin on onneksi tuoksuttomia pesuaineita ja hygieniatuotteita runsaasti tarjolla ja joissakin yleisissä tiloissa muistutetaan Ethän tuoksu täällä liikaa.

Itsenäisyyspäivän aamun lenkiltä palatessani rappukäytävässä tuoksuu pipareille. Aina huoneistoista tai parvekkeilta karkaavat tuoksut ja hajut eivät ole miellyttäviä, tupakka lienee niistä epämiellyttävin. Pipareiden tuoksu juuri itsenäisyyspäivänä tuo mieleen lämpöiset muistot lapsuudesta. Silloin paistettiin koko perheen voimin joulupiparit, se oli hyvin pitkään perheen perinne. Joulutuoksujen sekamelskaa miettiessäni tajuan aistiemme arvon. Joulu tuo niille paljon mukavia ärsykkeitä.

Leena

Kuva: Leena Partanen