Kaikki ei ole sittenkään muuttunut
Albert Edelfeltin maalaus Leikkiviä poikia rannalla valmistui vuonna 1884. Maalauksessa on kolme pikkupoikaa rantavedessä uittamassa kaarnapurjelaivojaan. Valo ja heijastukset luovat tunnelman lämpöisestä kesäpäivästä, taustalla näkyy pieninä oikea purje- ja höyrylaiva. Edelfelt maalasi kyseisen taulun Haikossa malleinaan paikkakunnan pikkupoikia. Maalauksen lapset ovat uskaltautuneet meriveteen nauttimaan auringonpaisteesta ja leikkimään rantakivillä itsetehdyillä laivoillaan.
Maalaus nousi mieleeni, kun suuntasin tutulle lenkille kanavaa kohti. Venerannan tieltä käännyin kävelysillalle, jonka alla virtaa leveä puro. Maaliskuun aurinkoisessa päivässä näin kolme lasta leikkimässä haapapuiden katveessa. Kaksi isompaa oli laskeutunut sillalta puron varteen käsissään kepit, joilla he ohjasivat vedessä etenevää kookasta kaarnakappaletta.
Porukan pienin istui sillalla katselemassa isompien touhua kasvoissaan kissamaalaus, saappaat väärissä jaloissa ja pipo silmillään. Vastuuntuntoisena aikuisena varoittelin puronvarrella olevia putoamasta veteen. Pojat vakuuttivat, että varovaisia ollaan, niinhän lapset aina.
Sillalla istuva tyttö selitti, miten aamutoimet olivat sujuneet, kuka oli ollut kenenkin luona yökylässä, mitä oli syöty ja mihin oltiin menossa. Ihan kaikesta en saanut selvää, joten vastasin vain, että sehän mukavaa. Varmistin vielä, että äiti tai isä oli jossain lähistöllä. Pienet päät nyökyttelivät samaan tahtiin, äiti on, porukka vakuutti kuorossa.
Jatkoin matkaani ja totesin, että lapset olivat puhuneet totta, äiti tuli juuri paikalle touhukkaan Kultaisen noutajan kanssa. Kolmikko äiteineen jäi selkäni taakse. Aloin kuvitella Edelfeltin maalauksen poikia todellisiksi ja mietin, missä heidän äitinsä oli tuona kesäisenä keskipäivän hetkenä vuonna 1884.
Ehkä hän oli kartanossa pyykkärinä tai tehtaassa töissä. Istuin kanavapolun penkille googlettamaan naisten työoloista 1800-luvun lopulla. Löysin tiedon, että vuonna 1885 viidennes teollisuuden työvoimasta oli naisia, ennen toista maailman sotaa jo lähes puolet. He olivat töissä etenkin tekstiiliteollisuudessa, mutta myös rautaruukeissa ja konepajoissa.
Naiset ansaitsivat tuolloin huomattavasti miehiä vähemmin, mutta tuloilla oli kuitenkin iso merkitys perheen toimeentulossa. Palkkaeroa miesten ja naisten välillä on reilun vuosisadan aikana kurottu kiinni. Tänä päivänä naisen euro on noin 84 senttiä. Tutkijat ovat laskeneet, että nykytahdilla ero umpeutuu Suomessa vuoden 2090 tienoilla.
Naisten elämän haasteet ovat vuosikymmenien saatossa muuttuneet, osin pysyneet samoina. Ehkä sillan kolmikon äiti oli kotona etätyössä ja isommat lapset etäkoulun välitunnilla. Monet miehet osallistuvat nykyisin tasavertaisina kotitöihin ja lastenhoitoon. Kolmikon isä saattoi kokkailla kotona lounasruokaa etätyöläisenä hänkin tai viettää hetkisen omaa aikaa muun perheen ulkoillessa.
Edelfeltin ajoista on tehty suuri harppaus tasa-arvon suuntaan niin perheissä kuin työelämässäkin. Pienten lasten äidit ovat nousseet johtamaan tämän päivän Suomea vallan korkeimmille paikoille.
1884 Edelfeltin maalauksen kuivuessa leikkivien poikien äiti saattoi pyykätä kartanon saunassa tai rannalla pyykkilautoineen. Saippuakin oli varmasti kotitekoista. Mäntysuopa oli ensimmäinen tehdasvalmisteinen pesuaine, se tuli markkinoille vasta 1920-luvulla. Helpotusta on vuosien saatossa tullut ainakin pyykinpesuun. Sillan kupeessa leikkivien lasten äiti tai isä saattoi työntää kuraantuneet vaatteet pyykkikoneeseen ja kuivattaa ne kuivausrummussa seuraavan päivän leikkeihin.
Puronvarsikolmikon elämä on toisenlaista kuin Edelfeltin maalaamien poikien yli sata vuotta sitten. Tietokonepelit ja kännykät luovat tänä päivänä toisenlaisen tekemisen ja leikin maailman. Puron varressa lapsien leikkiä katsellessani tuntui kuitenkin siltä, että kaikki ei ole sittenkään muuttunut. Pieni arjen ja leikin ilo löytyi tänäkin päivänä luonnosta, kaarnanpalan uitosta puron varrella.
Leena
Kuva: Leena Partanen