Kaksi syytä matkustaa Pariisiin
Matkakohteen valintaan riitti päivälehden artikkeli mielenkiintoisesta näyttelystä, uudesta museosta, historiallisesta rakennuksesta tai kauniista maisematiestä. Matkakumppanin kanssa tilasimme lentoliput, varasimme hotellit, kirjakaupasta löytyivät matkaoppaat ja kartat. Kohteisiin tutustuimme yleensä huolella jo etukäteen. Valmismatkat ja aurinkorannat eivät kiinnostaneet. Matka oli seikkailu, jonka aarteet tuli löytää itse, ei jonkun toisen valmiiksi tarjoilemana.
Tällä systeemillä etenkin Eurooppa tuli vuosien saatossa monesta kolkastaan ja kaupungistaan tutuksi. Matkakohteessa vuokrasimme usein auton tai päivämatkoja teimme junalla ja linja-autolla. Vuokratulla autolla ajoimme päiviä halki Itävallan tai Sisilian, joskus kiersimme Toscanaa tai Pohjois-Italian järviseutua. Juna kuljetti halki Puolan Varsovasta Krakovaan, yöjunassa matka taittui Kairosta Luxoriin. Paluumatkalla lentokoneessa arvoimme kartasta sokkona seuraavan matkakohteen. Pidemmät matkat ajoittuivat työvuosina loma-ajan vuoksi kuumimpiin kesäkuukausiin. Silti matkat olivat aina odotettuja. Tuntui hyvältä lähteä pois kotikulmilta jonnekin kauas.
Koronapandemian jälkeen suomalaiset ovat palaamassa taas entiseen matkustustahtiin. Viron ja Ruotsin lisäksi turismi suuntautuu lämpimiin maihin, etenkin Espanjaan ja Kreikkaan. Oma ulkomaanmatkailu ei lähtenyt uudelleen käyntiin ja ajatus kotimaassa liikkumisesta on tuntunut tällä hetkellä helpommalta, jopa ulkomaita kiinnostavammalta. Viime kesän muutaman päivän matkalla Loviisa-Kotka-Hamina huomasin, miten paljon nähtävää löytyi vain sadan kilometrin säteellä omasta kodista.
Uutisointi 2019 palaneen Notre Damen katedraalin uudelleen avaamisesta sytytti kuitenkin kipinän, pitäisikö tuo paikka vielä nähdä? Katedraali valmistui vuonna 1345, kun sitä oli rakennettu yli satakahdeksankymmentä vuotta. Nyt pahoin palanut kirkko on kunnostettu muutamassa vuodessa ja se avataan uudelleen käyttöön ensi vuonna. Vaikka katedraalin historia on värikäs, muun muassa Napoleon I kruunasi siellä aikoinaan itsensä ja Charles de Gaulle siunattiin samassa paikassa viimeiselle matkalleen, ei se pelkkänä rakennuksena tehnyt minuun vuosia sitten mitään järisyttävää vaikutusta. Muistan sen lähinnä hämyisenä ja nokisena. Liekö mielikuva oikea, en tiedä. Miten katselisin sitä tänä päivä? Ehkä se nyt remontoituna näyttäisi mahtavat kasvonsa kirkkaampina.
Notre Damen uutisen kanssa samassa Helsingin Sanomassa (9.12.2023) kerrottiin Pariisin Orsay-museon Van Gogh Auvers-sur-Oisessa- näyttelystä. Artikkelia lukiessani katedraalin sytyttämä matkakipinä roihahti jo pieneksi liekiksi. Mieleen nousi junamatkamme Pariisista kolmenkymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan Auvers-sur-Oisen kylään. Siellä Vincent van Gogh oli viettänyt vuonna 1890 viimeiset päivänsä, siellä hän kuoli ja on haudattu veljensä Theon kanssa samaan hautaan.
Kylä oli kaksikymmentä vuotta sitten hiljainen. Kujilla kulki lisäksemme muutamia matkailijoita tutkimassa paikkoja, joissa van Gogh maalasi viimeiset mestariteoksensa. Kohteiden tunnistaminen oli tehty vieraille helpoksi, esimerkiksi kylän kirkon viereen oli pystytetty suuri kuvataulu van Goghin siitä maalaamasta teoksesta.
Pariisin Orsay on omaleimainen taidemuseo, se oli alun perin rautatieasema. Siellä ensi vuoden helmikuulle kestävä näyttely esittelee myös Ateneumin kokoelmiin kuuluvan teoksen Katu, Auvers-sur-Oise. Se on yksi niistä 74 maalauksesta, jotka van Gogh maalasi artikkelin mukaan seitsemänkymmenen viimeisen elinpäivänsä aikana. Maalauksen kujan rakennuksineen voi tunnistaa vielä 130 vuoden jälkeenkin. Ranskan kaukaiset paikat muistoineen pyörivät mielessä. Matkasta löytyivät myös paperikuvat koottuna pieneen albumiin. Nykyisin sellaisia ei kukaan enää teetä, lukuisat kuvaotokset säilytetään kännyköiden muisteissa aikansa, sitten ne ehkä katoavat toisten otosten tieltä.
Pariisi on paljon muutakin kuin Notre Dame ja taidemuseo Orsay. Kaupunki olisi mukava vielä nähdä ja kokea, samoin näyttely ja uudelleen rakennettu katedraali. Tällä erää matka sinne jäänee toteutumatta, vaikka hetken lehteä lukiessani tein muistojen matkaa ja rakentelin uutta matkasuunnitelmaa. Toivottavasti sen sijaan teen oman pienen ilmastotekoni, kun jätän lentomatkan hetken mielijohteesta sikseen. Mutta syy matkalle lähtöön lähelle tai kauas voi edelleenkin olla mikä tahansa pieni innostava asia: kirjakauppa, teatteriesitys, museo, patikointi, luova työ tai pelkästään lepäily. Ennen kaikkea uteliaisuus.
Olen koko elämäni ajan käynyt joka vuosi Lohjalla, pari kesää siellä asunutkin. Vasta viime keväänä tutustuin ensimmäistä kertaa Lohjan museoon ja Vivamoon. Molemmat erinomaisen hienoja paikkoja. Jälkeenpäin mietin, miksi kävin niissä vasta nyt. Ehkä aiemmin katselin jonnekin kauemmas enkä tullut aina nähneeksi lähellä olevia asioita ja paikkoja. Niiden aika on toivottavasti nyt.
Leena
Lähde: Helsingin Sanomat 9.12.2023
Kuva Leena Partanen