Karhu vai pizzakokki?
Ystäväni oli pari viikkoa sitten pyöräilemässä pääkaupunkiseudulla. Et ikinä arvaa mikä täällä on? kuului hänen äänensä puhelimessa. En tiennyt ajeliko hän metsäpolkuja vai pyörätiellä, mutta hämmästelystään päätellen arvelin hänen törmänneen vähintään karhuun.
Arvuutteluni jälkeen hän totesi: Täällä on pizza-automaatti ja pitkä jono sen edessä! Ajatus automaatista, joka napin painalluksen jälkeen sylkäisee kioskin sisuksista höyryävän pizzan, tuntui minustakin absurdilta. Kun sitten ajelin laulutunnille kyseisen paikan ohitse, päätin katsoa, millaisesta aparaatista oli kysymys. Siistin näköinen Fizza-niminen koju seisoi suuren parkkipaikan reunalla. Ylälipan tekstissä luvattiin tuore pizza 3 minuutissa 24/7.
Kotiin palattuani aloin googlettamalla penkoa automaattiasiaa ja hämmästyksekseni huomasin, että ruoka- ja juoma-automaatit ovat varsin vanha keksintö. Automaatin kerrotaan olevan nimitys pikaruokaravintolalle, jonka myyntiautomaatista löytyi juomia tai yksinkertaisia ruoka-annoksia. Ensimmäinen automaattinen virvokkeiden annostelija ilmestyi Berliinin eläintarhan alueelle 1895. Siitä sai kahvia, mehua, viiniä ja voileipiä. Suomen ensimmäinen automaattiravintola perustettiin Helsingin Aleksanterinkadulle 1901. Nautittavaksi automaatista sai erilaisia oluita, kaakaota ja lihalientä. Vielä kauemmas ajassa joudutaan, kun puhutaan tupakasta. Englannin kapakoissa on ollut kolikoilla toimivia tupakka-automaatteja jo 1600-luvulla. Tieto epäilyttää. Millaisella tekniikalla ne silloin toimivat, sitä on vaikea kuvitella?
Omat varhaisimmat mielikuvani liittyvät purukumi- ja makeisautomaatteihin, joista kolikon pudottamalla ja nappia painamalla sai pienen makeisen. Silloin suurin juttu taisi olla kolikon saaminen ja automaatin käyttäminen ei niinkään kova purkka tai karkki. Ensimmäinen oma automaattini oli kirkkaan keltainen Krups-kahvinkeitin. Nimensä mukaisesti se krupsutteli äänekkäästi vesisäiliön uumenista vettä suodattimeen ja lopputulos oli kohtalaisen kelvollista kahvia. Sain keittimen 1975 äidiltäni lähtiessäni opiskelemaan.
Kahvinkeittimien lisäksi kodit alkoivat tuohon aikaan muutenkin automatisoitua. Lapsuudenkotiini ensimmäinen automaattinen pyykinpesukone hankittiin kuusikymmentäluvun lopulla. Aiemmin pyykit pestiin käsin tai laitettiin Upon Kultanuoli-pulsaattorikoneeseen pyörimään. Kyseinen kone piti täyttää vedellä eikä se tietenkään huuhdellut automaattisesti vaatteita. Käyn hetken ajatusleikkiä, ettei maailmassa olisi pyykinpesukoneita lainkaan. Miten meistä kukin pesisi tänä päivänä vaatteensa, lakanansa ja pyyheliinansa?
Luin taannoin artikkelia, jossa kerrottiin Islannin lukioihin tulevista ilmaisista kondomiautomaateista. Ne ovat avarakatseista tätä päivää. Omassa nuoruudessani ravintoloiden vessoissa olevat kondomiautomaatit olivat jonkinlainen häveliäs ihmetyksen aihe. Myöhemmin vessoihin ilmestyi myös tamponiautomaatteja, niitä lienee nykyisin jo työpaikkojenkin naistenhuoneissa. Automaatit ovat tuottaneet varmasti runsaasti huvia, hyötyä ja turvallisuutta. Aikoinaan huvipuolta toivat myös baarien levyautomaatit. Markalla sai kuunnella oman lempikappaleensa ja samalla sen tietysti kuulivat muutkin paikalla olleet asiakkaat.
Automaatio on levinnyt kaikkialle, sellaisiinkin paikkoihin, mistä me tavalliset tallaajat emme sitä välttämättä edes huomaa. Teillä on ajonopeutta tarkkailevia kameroita ja monilla julkisilla paikoilla on valvontakameroita kulkuamme turvaamassa. Merkityksellisin kuluttajan kannalta taisi aikoinaan olla pankkiautomaatti. Käteistä sai pankin seinästä myös iltaisin ja viikonloppuina. Tosin niidenkin merkitys on hiipunut, kun käteistä rahaa käytetään yhä vähemmin.
Nykyisin markettini eteisestä löytyy sekä postiautomaatti että apteekin noutoautomaatti. Apteekit ovat vielä olemassa, postit alkavat kadota tai niitä on harvakseltaan. Juna-asemilta lipun voi ostaa lippuautomaatista. Sekin alkaa olla vanhanaikaista. Lipun voi hankkia VR Matkalla-sovelluksella, jolloin lippuun liittyy muitakin palveluita, esimerkiksi matkan kulun seuranta. Mietittäväksi jää, mikä tapa on juuri minulle helpoin ja edullisin? Mietin myös, montako työpaikkaa on automaattien ja sovellusten myötä kadonnut tai tulut lisää?
Zoomailen Fizza-automaatista nappaamastani kuvasta pizzavalikoimaa. Löydän tiedon, että Fizza-sovelluksella voin tarkistaa pizzojen saatavuuden, voin varata haluamani pizzan ja minulla on kolme tuntia noutoaikaa. Yhtäkkiä tulee hirveä pizzan himo. Miten olisi vaikkapa Margherita tai Vegetariana? Jospa uteliaisuuttani kokeilisin, miten se tulee - viimeinen pizza automaatin uunista ulos. Ja saattaisin pizzaa noutaessani koputtaa kopin seinään ja kysäistä, onko siellä joku? Ehkä pikkuruinen pizzakokki.
Leena
Kuva: Leena Partanen