Kuormankantajat

Metron liukuportaissa on tungosta. Nuori mies edessäni kantaa selässään isoa mustaa reppua, jonka verkkomaisesta sivutaskusta pilkistää muovinen vesipullo. Hänen kaverillaan on myös reppu, samoin vieressä alaspäin liukuvilla naisilla. Ehdin nähdä heidän selässään ikisuosikit jo 80-luvulta, Fjällrävenin klassikkokånkenit. Oma reppuni tuntuu turhan painavalta, vaikka olen kiinnittänyt lantiovyön.

Mitä kaikki nämä ihmiset kantavat repuissaan? He ovat liian vanhoja ollakseen koulussa, ja yliopistot ovat pääasiassa etäopinnoissa. Ehkä he ovat menossa työpaikalle pitkän etäkauden jälkeen, täysien reppujen kanssa? Arvuuttelen mielessäni, mitä niistä löytyy. Nuorukaisilla kenties tabletti tai läppäri sekä treenikamat pyyhkeineen, naisilla meikkipussin lisäksi kotitekoisia salaattilounaita rasioissaan? Vai lapsen iltapäiväkerhon ulkoiluvaatteet? Uimapuku ja sukelluslasit? Keskeneräinen neuletyö? Fanipaita illan jalkapallo-otteluun? Arvailua voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle, ja todennäköisesti yllättyisin, jos pääsisin kurkistamaan kantamusten sisään. Omani on täynnä akvarellivälineistöä, sillä pääsen pitkän tauon jälkeen aloittamaan työväenopiston kurssilla.

Me kannamme valtavasti tavaraa paikasta toiseen. Repun tai jonkinlaisen laukun historia on jo tuhansien vuosien mittainen, ja varhaisimmissa versioissa lienee kannettu työkaluja ja kenties metsästyssaalista. Kotimaisessa tuohikontissa kulkivat monenlaiset tarvikkeet hyvässä suojassa. 1600-luvulla reppu löysi tiensä armeijoiden loputtomiin kuljetustarpeisiin, saatiinhan repun kanssa liikkuva sotilas kantamaan osansa varusteista. 

Suomen kouluissa 1950-luvulla yleistyneet koulureput olivat aika lailla pienoismalleja toisen maailmansodan aikaisista sotilasrepuista. Koulureput ovat kokeneet täydellisen muodonmuutoksen, nyt pienet koululaiset kantavat kirjansa kulloistenkin suosikkielokuvien tai pelihahmojen kuvien peittäminä. Liikutun aina nähdessäni ekaluokkalaisen lähes itsensä kokoinen reppu selässään, katse määrätietoisesti edessä, kohti pitkää koulutietä.

En muista omia koulureppujani, joten todennäköisesti ne ovat olleet aikakaudelle tyypillisiä, ehkä jopa nykysilmin rumia. Sen muistan, kuinka lukiossa hankin kesäansioilla suuren nahkaisen laukun, jossa oli kaksi suljettavaa sivutaskua ja olkaremmi. Se ei ollut mitenkään käytännöllinen, mutta kuljetin siinä koulukirjoja usean vuoden ajan, olihan se itse omilla rahoilla ostettu. En muista omistaneeni yhtään reppua 70-luvulla, jolloin olkalaukku ilmeisesti riitti päivittäiseen kantamiseen.

On hätkähdyttävää katsella valokuvia 1800-luvun lopulta tai 1900-luvun alusta. Katukuvassa näkyy ihmisiä, joilla ei ole mitään kantamuksia. Herrasmiehillä on turkishattu tai silinteri talviulsterin kanssa, mutta kädet ovat tyhjinä eikä selässä ole kantamuksia. Naisilla on korkeintaan pienen pieni, puuterirasian kokoinen käsilaukku. Vaatteissa saattoi tuolloin olla enemmän taskuja kuin nykyään, mutta syy oli todennäköisesti kaikessa yksinkertaisuudessaan, ettei silloin tarvinnut kantaa tavaroita paikasta toiseen. Ei ollut tietokoneita, puhelimia, tabletteja, työn jälkeisiä harrastuksia jne. Hiukset kammattiin aamulla ja illalla, meikkiä käyttivät vain harvat, lompakko ja naisten kolikkokukkaro mahtuivat taskuun. Herrasväellä oli palvelijat, jotka kantoivat tavalla tai toisella ruokaostokset ja päivittäiset tarve-esineet kotiin.

1960-luvulle tultaessa tilanne oli valokuvien ja omien muistikuvieni mukaan muuttunut. Naiset kantoivat suurta käsilaukkua ja ostoskassia, perheen ostokset olivat heidän harteillaan, miehet kulkivat katukuvassa usein kädet taskussa, toisinaan päivän lehti tai sateenvarjo kainalossa. Isälläni oli 80-luvulle asti nahkainen salkku, johon hän aamuisin pakkasi eväspaketin. Salkku kului, mutta nahka vain parani vuosien mittaan. Eläkkeelle jäätyään isä ei enää koskenut salkkuun, joka jäi varastoon pölyttymään.

Repun voittokulku arkisena kantovälineenä alkoi suunnilleen 80-luvulla, samoihin aikoihin, kun ympäristömme alkoi täyttyä tavarasta. Reppu vapautti kädet ja nosti selkärangan suoraksi. Onko yhteiskunnasta siis tullut tasa-arvoisempi, kun reppua käyttävät kaikki esikoululaisesta eläkeläiseen? Vai onko meistä kaikista tullut huomaamattamme turhan kuorman kantajia?

Leila

Kuvat:

1) Oppilaita ruokailemassa uudessa Meilahden kansakoulussa. Helsinkikuvia.fi

2) Jalankulkijoita sateisella Pohjois-Esplanadilla. Ivan Timiriasew, 1910-luku. Helsinkikuvia.fi

3) Katukahvilassa istuvia ihmisiä sekä ohikulkijoita Helsinki-päivänä 1970. Eeva Rista. Helsinkikuvia.fi