Marraskuu mielessäni

Marraskuuta on tätä kirjoittaessani jäljellä 13 päivää, ja sitä seuraavilla 11 kuukaudella on nimissään toisenlainen kaiku, ei mitään kuollutta martaa hyökymässä vastaan jo ennen ensimmäistäkään kuukauden päivää. Ajatelkaa vaikka helmeä, toukoa, kesää, eloa ja joulua, niiden kauneutta ja toivoa huokuvia merkityksiä. No, syys ja loka ennakoivat marrasta, se on myönnettävä. Ja vaikka Etelä-Suomessa marraskuulla on ollut viime vuosina taipumus kestää ainakin neljä kuukautta, ajattelen nyt noita kolmeatoista jäljellä olevaa virallista harmaata päivää.

Tänä syksynä on ollut poikkeuksellisen paljon aurinkotunteja, myös marraskuun alussa, jolloin kahviloiden terasseilla saattoi istua palelematta.  Keskimäärin Helsingissä on kuukauden aikana 37 aurinkotuntia, mikä on yli kymmenen enemmän kuin joulukuussa. Poikkeuksellisina vuosina määrä voi jäädä paljon pienemmäksi. Esimerkiksi vuonna 2014 Kuopiossa paistoi marraskuun aurinko kokonaista 12 minuuttia, Turussa päästiin runsaaseen viiteen tuntiin ja Helsinki-Vantaalla saatiin päivänpaistetta yli 12 tuntia. Ehtiköhän joku kuopiolainen nauttimaan kaikista 12 minuutista?

Pimeys on tietysti suhteellista. Satelliittikuvissa pohjoinen pallonpuolisko kylpee öiseen aikaan valomeressä, ja etenkin keskisen Euroopan tiheään asuttujen alueiden eläimistö häiriintyy jatkuvasta keinovalosta. Herättelen itseäni aamupalaa syödessäni kirkasvalolampulla, vaihdoin lukuvaloon tehokkaamman lampun ja ajastimella toimivat ledkynttilät luovat iltapäivästä lähtien tunnelmaa terassilla. En osaa edes kuvitella, millaista olisi viettää pimeää aikaa ilman sähkövaloa, vaikka esi-isämme ovat asustaneet näillä kulmilla tuhansia vuosia sähköstä tietämättä. Muistan tosin, kuinka 50-luvun alussa saunaan mentiin öljylampun valossa, sillä sauna oli erillisrakennuksessa, jonne sähköt vedettiin vasta muutama vuosi talon valmistumisen jälkeen.

Mielikuva marraskuisesta pimeydestä yhdistyy ajatukseen sateesta ja tuulesta sekä vaakasuoraan vihmovasta rännästä. Kuitenkin marraskuun keskisademäärät ovat huomattavasti pienemmät kuin kesän ja alkusyksyn. Vuodet tietysti vaihtelevat, samoin alueittaiset erot ovat suuria. Marraskuusta tekee erilaisen kenties jatkuva pilvipeite ja siitä kumpuava mielikuva sateesta. Jos ei juuri nyt sada, niin kohta varmaan kuitenkin... ja kun sade sitten alkaa, se ei meinaa loppua, vaan jatkuu ja jatkuu, muuttuu kenties märäksi sohjoksi ja rännäksi, mutta ei armahda eteläistä Suomea lumella.

Marraskuu on myös mielentila, johon pääsee erityisen hyvin tänä vuonna, kun mihinkään muualle ei pääse. Google Photos kiusasi minua viime viikolla "tähän aikaan viime vuonna " ja "kaksi vuotta sitten" ja "viisi vuotta sitten" kuvilla, joista vain muutama oli otettu Suomessa. Ne osoittivat, kuinka hyvin olin onnistunut pakenemaan kotimaan marraskuuta, vaikka vain muutamaksi päiväksi toisenlaiseen ilmastoon tai ympäristöön. En ole ollut ainoa, lukuisat maanmieheni ovat hakeneet valohoitoa eteläisemmistä maista, jotkut kuukausia kerrallaan. Tänä vuonna me kaikki matkailijat voimme vihdoin hengähtää  rauhassa ja ottaa vastaan tämän kuolemaa symboloivan kuukauden jokaisen hetken...

Jos kuitenkin kyllästyn jatkuvaan melankoliaan, voin hakea piristystä ja inspiraatiota taidemuseoista, kuunnella musiikkia, soittaa ystäville, joista en ole kuullut pitkiin aikoihin, muistella entisiä matkoja ja suunnitella tulevia, sitten kun. Voin järjestää vihdoinkin vanhat valokuvat ja kirjahyllyn. Voin aloittaa joululahjaostokset kerrankin ajoissa. Voin katsella suosikkisarjoja Yle Areenasta. Voin harrastaa enemmän liikuntaa. Ai niin, enää 13 päivää, ei siinä kovin paljon ehdi.

Leila

Tietoa Suomen säästä ja ilmastosta:

https://www.ilmatieteenlaitos.fi/saaraportti-ja-lausunnot