Miljardi miljardia laskua

Sen nimi on Lumi. Tällä kertaa kyse ei ole Ähtärin eläinpuiston pandasta, vaan tietokoneesta, Kainuun superlaskimesta. Tosin se ei selviydy miljardi miljardista laskusta sekunnissa niin kuin Top500-listan ykkönen yhdysvaltalainen Frontier. Luultavasti Lumi on ihan siinä kannoilla, koska se sijoittuu tietokoneiden suorituskykylistalla tällä hetkellä kolmanneksi.

Kuusikymmentäluvulla ei ollut tietoa minkäänlaisten superkoneiden kamppailusta, me kansakoululaiset kilpailimme päässälaskutaidoilla. Kun tyttö oli nopein ja hoksaavin, se kirpaisi poikia joskus kyyneliin saakka. Meriitti sekin, oma laskunopeus sai toisen itkemään. Ehkä sillä ei kannata isosti kehuskella, mutta jo silloin seitsemänvuotiaana oivalsin, millaisen laskukoneen oma pääni sisälsi. Sitä oli mukava käyttää ja sen avulla oli helppo kilpailla.

Tänä keväänä seurasin Myyrä-televisiosarjaa. Oli jännittävää miettiä, kuka kilpailijoista oli myyrä ja kuka halusi myyräilyllään vain johtaa toisia harhaan. Kolmekymppiset osanottajat totesivat eräässä tehtävässä, että moninumeroisten lukujen yhteen laskeminen päässä ilman apuvälineitä oli hankalaa. Totuuden nimissä vaikeaa se saattaa ollakin, jos luvut eivät ole esimerkiksi pelkkiä tuhansia. Jokaisen pää sisältää laskukoneen, mutta kuinka paljon me sitä käytämme ja pidämme kunnossa? Nykyisin kännykän laskin on yleensä aina saatavilla, siihen on turhan helppo turvautua pienissäkin laskutehtävissä. 

Erilaisten laskutoimitusten hankaluuden ihmiset ovat tajunneet jo kauan sitten ja alkaneet kehitellä apuvälineitä laskutehtävien suorittamiseen. Vanhin laskukone lienee helmitaulu, jossa tankoon pujotettujen helmien avulla yksinkertaiset laskutoimitukset tapahtuvat nopeasti ja vaivatta. Pieni helmitaulu löytyi lapsuudenkodistanikin. Kansakoulussa puolestaan oli suuri, puukehikkoon viritetty ja lattialla seisova helmitaulu. Kumpaakaan näistä helmitauluista en muista käyttäneeni. Jos ei laskettu päässä, lukuja laskettiin yhteen, vähennettiin, kerrottiin ja jaettiin paperilla apuvälineenä vain kynä ja kumi.

Ensimmäisiä mekaanisia laskukoneita kehitettiin 1600-luvulla. 1800-luvulla laskimien kehittely oli jo siinä pisteessä, että saatettiin aloittaa mekaanisten versioiden tuotanto. Elektroniset laskimet tulivat markkinoille 1960-luvulla. Oman ensimmäisen laskimeni ostin vuonna 1976. Se oli ns. funktiolaskin ja tarpeellinen opintojen alettua. Laskin oli todella hintava ja lohkaisi opiskelijan opintolainasta melkoisen palan. Hinnat tipahtivat varsin nopeasti mikropiirien kehittyessä ja kilpailun kasvaessa. Lukioaikanani 70-luvun puolessa välissä käytettiin vielä laskutikkua. Sen periaatteen oppiminen vei aikansa, mutta varsin näppärä vekotin sekin oli. Mahtaako kukaan enää käyttää sellaista?

Lapsuudessani maitokaupan täti merkkasi ostosten hinnat allekkain tiskipaperin reunaan. Kun olin sanonut kiitos ei muuta, täti veti hintojen alle viivan ja laski luvut yhteen. Paperipalan sai mukaan, se oli kassakuitti. Luultavasti hänellä oli kuitenkin kassakone, johon loppusumma lyötiin ja rahat laitettiin koneen alla olevaan laatikkoon. Nykyisin ostosten hinnat luetaan kassakoneelle viivakoodeista. Hyvin kaukana ei kuitenkaan ole aika, jolloin kassahenkilön työ oli huomattavasti vaivalloisempaa. Jokaisen tuotteen hinta piti naputella kassakoneeseen ja lisäksi välillä punnita appelsiinipussi ja laskea sille hinta. 

Suomeen sijoitettu Lumi-supertietokone on kymmenen Euroopan maan ja Euroopan unionin hanke. Se palvelee tutkimusta ja liike-elämää, se ratkoo mutkikkaita laskuja ja tieteellisiä pulmia. Näillä toimilla se varmasti edistää kilpailukykyä, työllisyyttä ja loppupeleissä meidän kaikkien hyvinvointia. Lehdessä Lumin sijoituspaikkaa Kajaanin datakeskusta kehutaan myös ekologiseksi, koska se käyttää uusiutuvaa vesivoimaa.

Päässälaskussa ei ehkä kannata käydä kilpasille Lumin kanssa. Omaa pääkopan laskinta on hyvä kuitenkin käyttää laskutehtäviin tai muiden pulmien ratkomiseen. Alakoulussa opettaja kirjoitti vihon reunaan, että koitapa tehdä kauniimmat numerot, kun osaat laskut. Jo silloin huomautus tuntui pelkältä pupulta. Pääasia, kun pääni laskukone raksutti ja olin nopeampi kuin muut. Enää en ole kovinkaan kilpailuhenkinen ja pääkoppani laskin on jo vähän ruosteessa. Toivon sille kuitenkin toimivuutta vielä pitkään. Uskon sen pysyvän kunnossa, kunhan annan sille päivittäin tehtäviä. Ehkä sitten itkettää pelkästään itseäni, kun se ei enää raksuta.

Leena

Kuva: Leena Partanen

Lähde: Helsingin sanomat 8.6.2022