Miniluumutomaattivaje
Kauppaketjujen bonuspalveluilla on se mahtava etu, että jokainen
korttimaksukuitti tallentuu ilman lompakon täyttymistä paperinpaloista. En ole juuri piitannut edusta, mutta pari viikkoa sitten aloin selailla digitaalisia kuitteja ja yllätyin. Olin kuvitellut, että useimmin toistuvat ruokaostokseni ovat tumma leipä, jugurtti, hedelmät ylipäänsä, kenties perunat ja
kananmunat. Olin osittain oikeassa, nekin sieltä löytyivät, mutta olen jo
pitkään hankkinut viikoittain rasian miniluumutomaatteja. Ei siis mitä tahansa
tomaatteja, vaan juuri niitä pieniä maukkaita pitkänomaisia, joita on helppo
lisätä kaikenlaisiin ruokiin. Rasia näyttää viikossa tyhjenneen, koska uusi näkyy
seuraavan viikon kuitissa. Pitkään hintakin näytti suurin piirtein samalta, 1,39
euroa, mutta viime viikolla maksoin rasiasta 1,69 ja tomaatit olivat matkanneet
Marokosta asti. Yli 20 prosentin hinnannousu tuntuu suurelta, vaikka
kuljetusmatka on pidentynyt.
Viime syksynä useat suomalaiset kasvihuoneyritykset ilmoittivat kohonneiden energiahintojen vuoksi viljelytauosta talvikaudeksi. On helppo unohtaa, ettei Suomessa aina ole syöty kotimaisia tomaatteja talvikautena. Itse asiassa minkäänlaisia tomaatteja ei ole syöty ennen 1800-lukua, ja laajemmassa kuluttajajakelussa nuo punaiset hedelmät ovat olleet 1900-luvun alkupuolelta. Omassa lapsuudessani tomaatti oli selkeästi kesäruokaa, joka kasvoi kasvihuoneissa vain valoisana vuodenaikana. Kun kasvihuoneissa vähitellen 1980-luvulta lähtien siirryttiin ympärivuotiseen viljelyyn, kasvoi kotimaisen tomaatin kulutuskin.
Tomaatti tuli Perusta Eurooppaan 1800-luvun alussa, ja tuolloin siihen suhtauduttiin epäluuloisesti. En tiedä, mitä esimerkiksi Italiassa syötiin ennen sitä. Minusta Italia ja monet muut Välimeren maat ovat niin selkeästi tomaattimaita, etten osaa kuvitella pizzaa ilman sitä, puhumattakaan pastakastikkeista, lasagnesta tai moussakasta.
Ketsuppi on etenkin lasten ja nuorten vakioravintolisä. Sen tarina alkoi 1800-luvun lopulla Yhdysvalloissa, kun yhtiö nimeltä Heinz onnistui kehittämään suureen suosioon nousseen reseptin. 150 vuotta sitten ei voinut vielä maustaa ketsupilla ranskanperunoita, mutta upporasvassa paistetut perunatkin on tunnettu vastaa 1900-luvun alusta.
Ihmiskunnan historiassa tomaatti on esiintynyt vain häviävän lyhyen ajan. Silti se on onnistunut raivaamaan tiensä viileän pohjoisen ruokavalioon vain sadassa vuodessa niin, ettei elämä ilman tomaatteja oikein tunnu miltään. Ainakin tomaattimurskaa pitää olla varalla, samoin tomaattisosetta, joista voi loihtia vaikka mitä. Valkosipulia ja oliiviöljyä kaveriksi, ja herkulliset välimerelliset tuoksut valtaavat keittiön.
Ei ihme, että Brexitin kannatus Britannian keittiöissä alkaa kääntyä katumukseksi, kun kauppojen tomaattihyllyt ammottavat tyhjinä. EU onnistui sentään huolehtimaan jakeluverkoston toimivuudesta, nyt britit jäävät ostajajonon hännille ja Espanjan viileiden säiden armoille. Heille on jo ehdotettu lantun syömistä, mutta kansalaiset eivät ole innostuneet ehdotuksesta.
Jos olisin vastuullinen kuluttaja, söisin kotimaisia juureksia ja odottaisin kesän kotimaisia tomaatteja. Jättäisin marokkolaiset miniluumutomaatit kauppaan, etenkin kun en tiedä mitään viljelyolosuhteista. Espanjan ja Italian viljelmien kausityöntekijöiden kehnoista oloista on tarpeeksi tietoa, jotta voisin päätyä jättämään heidän tomaattinsa hyllyyn. Voisin tehdä niin hyvällä omallatunnolla myös siksi, että kotimaisten tomaattien hiilijalanjälki ei ylitä Espanjasta tuotujen jälkeä. Se saattaa olla jopa ekologisempi vaihtoehto, kun ottaa huomioon eteläistä Eurooppaa vaivaavan vesipulan. Mutta toistaiseksi poimin tuon pienen rasian lähimarketin hyllystä ostoskoriini, koska yksinkertaisesti pidän miniluumutomaateista, alkuperämaasta riippumatta.
On vaikea olla kuluttaja, jos joutuu koko ajan miettimään omien ostostensa eettisyyttä ja kestävyyttä. Jätin joulun alla taatelikakun leipomatta, kun löysin vain iranilaisia taateleita, eikä omatuntoni taivu ostamaan tuotteita koulutyttöjä kiusaavasta ja tappavasta maasta. En halua luopua kokonaan kuluttajan vastuustani, mutta aina en tiedä tarpeeksi. Kauppaketjut ovat vähitellen lisäämässä hankintoihinsa tietoa tuotteiden vastuullisuudesta. Esimerkiksi kalatiskillä asioidessa on mahdollista saada tietoa pakettiin pakattavan kalan olevan tuotettu ja pyydetty kestävällä tavalla. Voisiko sama koskea hedelmiä ja vihanneksia?
Leila
Kuva: Leila Haltia
Lisätietoa:
https://www.hs.fi/talous/art-2000006294148.html