Iloa ja rauhaa

Joulu alkaa pullapitkon ripustuksella kotioveen. Se on punavihreä, siinä on rusetteja ja tiukuja, jotka kilisevät, kun ovi suljetaan. Sama ovikoriste on keikkunut ovessa vuosia aina joulunaikaan. Se on ommeltu kankaasta ja täytetty vanulla. Posteljooni saattaa ohi kulkiessaan hymähtää värikkäälle pitkopötkylälle. Luultavasti hän kuitenkin juoksee sitä huomaamatta seuraavalle kerrostasanteelle, hänellä on kiire niin kuin monella muullakin.

Minulla ei ole kiirettä yhtään minnekään. On aikaa keskittyä siihen joulurauhaan, jota niin usein toisillemme toivotamme. Juhlan rauhalliseen odotteluun kuuluvat ainakin yhdet joulumarkkinat. Tänä vuonna kävin Tuomaan markkinoilla. Oli niin liukasta, että sinapit, pipot ja piparit jäivät lähempää tarkastelua vaille, piti keskittyä pystyssä pysymiseen. Tuomiokirkko, valtava joulukuusi valoineen ja pienet kojut loivat kuitenkin tunnelman siitä, että suuri juhla oli tulossa.

Kävin vain yhdessä joulukonsertissa. Siellä laulettiin muitakin mukavia lauluja, Rakkaustarina ja Java Jive. Toiseenkin konserttiin aioin, mutta se peruttiin. Laulan mielelläni yksin sekä läheisten ja kavereiden kanssa. Tai kuuntelen levyltä Loirin Sydämeeni joulun teen ja englantilaisia joululauluja. Oikeastaan joulu alkaakin jo marraskuussa, kun kynttelikkö on viritetty ikkunalaudalle. Sen valossa hämyisässä huoneessa joulumusiikki kuulostaa parhaimmalta.

Joulua pääsen viettämään läheisteni kanssa maalle joulutaloon. Aikuisten kesken on helppo sopia, ettei lahjoja osteta, joten paineita kaupoissa juoksemiseen ei ole. Onneksi, sillä shoppailu ja ruuhkat eivät kuulu lempilajeihini. Rauha jouluun laskeutumiseen säilyy tältäkin osin.

Joulutalossa paistetaan aatonaattona kinkku. Kaikki osallistuvat sen uuniin laittoon ja valmiin kinkun kuorrutus ja liemen talteenotto saavat joka vuosi aikaan saman pohdinnan ja hälinän. Joulukinkun paistuessa pelataan Afrikan tähteä, Fortunaa tai muistipeliä. Juodaan glögiä ja maistellaan joulutalon piparkakkuja. Jos olo käy tunkkaiseksi, saattaa pihalla päästä lumitöihin.

Jouluun kuuluu haudoilla käynti. Äidin haudalla laulan Maa on niin kaunis ja mieleen palaavat lapsuuden joulut. Niitä valmisteltiin huolella ja antaumuksella. Talo siivottiin lattiasta kattoon. Muun muassa suuri kirjahylly tyhjennettiin, jokainen kirja pyyhiittiin erikseen ja kirjat järjestettiin takaisin hyllyyn omille paikoilleen. Piparkakut ja tortut leivottiin hyvissä ajoin, ruoka valmistettiin alusta asti itse, missään kohtaa ei kuljettu oikopolkuja. Joulukuusi haettiin metsästä ja se koristeltiin jouluaattoaamuna. Joulurauhan julistus Suomen Turusta pysäytti kaiken turhan touhun. Joulunvietto saattoi alkaa. Taas kaikki kauniit muistot, mun tulee mielehen.

Kaivan kaapista pahvisen, koottavan jouluseimen ja palaan vielä lapsuuden jouluun. Siellä oli samanlainen, hiukan suurempi seimi. Se kuului joka joulu esille otettaviin koristeisiin, kuten myös kynttilöiden lämmön pyörittämä enkelikello ja joulukuuseen ripustettavat lasikellot. Pahviseimen äärellä muistan, miksi tätä juhlaa vietämme. Maailmassa riehuu sotia, mutta ilon ja rauhan sanoman äärelle saamme kuitenkin juhlamme rakentaa. 

Joulutalossa asuu muuten joulupukki. Hän lähtee jouluaattona hyvissä ajoin liikkeelle jakamaan lahjoja ja tuottamaan monille lapsille hyvää mieltä ja joulun riemua. Illalla hän palaa joulutaloon itse täynnä iloa ja intoa päivästään. Jos joulu pitäisi tiivistää yhteen sanaan, se lienee juuri ilo.

Leena

Kuva: Leena Partanen