Missä Suomi päihittää Ruotsin?
Ainakin kahvin juonnissa! Suomessa juodaan kahvia enemmän kuin missään muualla maailmassa. Vuosittain jokainen suomalainen kuluttaa kymmenisen kiloa kahvia. Se merkitsee sitä, että päivittäin meistä jokainen juo noin neljä kuppia kahvia. Ruotsalaisten kulutus on seitsemän kiloa, samoin kuin tanskalaisten ja islantilaisten. Norjalaiset pistävät hiukan paremmaksi yhdeksällä kilollaan.
Monella meistä päivä lähtee käyntiin aamulehden äärellä kahvitellessa. Osa hörppii kahvinsa pikaisesti huoltoaseman baarissa matkalla töihin. Kahvin makuun päästyämme saatamme lipittää piristysjuomaa läpi koko päivän. Kahvi kuuluu taukoineen työpäivään, se kuuluu juhlaan ja arkeen, kokouksiin, ystävien tapaamisiin ja kyläilyyn. Retki varustetaan termospullolla ja kaupungilla seilataan kahvimuki kourassa. Jäyhäkin suomalainen pääsee jutun alkuun kupposen äärellä, kahvittelu on syy kokoontua, luoda sosiaalisia kontakteja tai pitää niitä yllä.
Kahvin himo ja kahvista nauttiminen ei liene Suomessa uusi ilmiö. Sota-aikana puhdasta kahvia ei ollut saatavana. Juotiin korviketta, jossa oli hitunen oikeaa kahvia ja vastiketta, joka oli tehty pelkästään viljasta ja sokerijuurikkaasta. Kun talvella 1946 rahtilaiva Herakles saapui Brasiliasta Suomen Turkuun, oli sankka ihmisjoukko vastaanottamassa 2500 tonnin kahvilastia. Kaiken säännöstelyn keskellä se loi toivoa ja iloa arkeen. Ehkä kahvihetket ovat tänäkin päivänä jonkinlaisia ilon ja valon tuojia pimeisiin päiviimme.
Kahvi piristää. Muitakin hyviä ja terveyteen kuuluvia vaikutuksia on kirjattu, muun muassa aineenvaihduntaan, laihtumiseen ja lähimuistiin liittyen. Haitatkin ovat tunnettuja, iltakahvi vie yöunet ja liiallinen kahvin kittaaminen närästää tai saa vatsan sekaisin.
Omasta lapsuudestani muistan, että kahvia ostettiin papuina. Jauhaminen tapahtui kotona käsin veivattavalla tai kaupan sähkökäyttöisellä myllyllä. Kahvia en lapsena juonut, mutta nämä jauhamisoperaatiot olivat sitäkin mieluisampia. Äiti ja mummo kertoivat, että aiemmin pavut ostettiin raakakahvina, jota paahdettiin ja jauhettiin kotona aina sen verran kuin kyseinen kahvinkeittoannos vaati. Tehtiin tulet hellaan ja lykättiin pannu liedelle. Keittohomma ei käynyt kädenkäänteessä. Se oli tietynlainen ohjelmanumero ja sen ohessa seurusteltiin vieraiden tai oman väen kanssa.
Nykyisin tavallisten ruokakauppojen kahvivalikoima on melkoinen. Laatuja ja paahtoasteita löytyy varmasti jokaiseen makuun. Lukuisista vaihtoehdoista huolimatta suomalaiset juovat eniten turvallisia kestosuosikkejaan: yli 90 vuotta tuotettua Pauligin Juhla Mokkaa ja Meiran 83-vuotiasta Kulta Katriinaa. Kaupat houkuttelevat asiakkaita sopivilla kahvitarjouksilla. Kolme pakettia kympillä lienee se tutuin ja saa meistä monet markettiin ostoksille. Suomessa erikoiskahvien harrastaminen on lisääntynyt. Kahvin juominen ei ole enää tapa, vaan sitä maistellaan ja testaillaan, etsitään uusia makunautintoja.
Ennen baarien ja kahviloiden kahvitarjonta oli yksinkertainen. Oli pieni ja iso kahvi, johon lisättiin maun mukaan sokeria ja kermaa. Nykyisistä kahviloista löytyy runsas kahvijuomien valikoima. On Espressoa, Cappuccinoa, Lattea ja monia muita, joita en tunnista ja joiden makumaailma ei ole juurikaan kolahtanut minuun. Olemme lähentyneet muiden Euroopan maiden kahvitapoja. Monelle kahvi voi olla muukin kuin makuelämys. Joskus kahviannokset näyttävät taideteoksilta päällä keikkuvine sydämineen tai muine kuvioineen.
Jokin aika sitten käännyin Aleksis Kiven kadun ja Sturenkadun kulmasta kotiinpäin ja Meiran tehtailta levisi juuri paahdetun kahvin tuoksu. Se tuntui kotoisalta. Erilaiset kahvittelutavat sopivat meille suomalaisille.Meidän ei itse asiassa tarvitse voittaa määrällisesti ketään, voitetaan muut iloisissa ja nautinnollisissa kahvihetkissä.
Leena
Lähde: Helsingin Sanomat 27.9.2020
Kuva: Leena Partanen