Mistä Tikkurila ja Kiihtelysvaara saivat nimensä?

Tikkurila-nimestä pulpahtaa mieleeni ensimmäisenä tikkukaramelli. Voisiko paikkakunnan nimi juontua makeisesta? Vaikka Tikkurila tunnettiin markkinapaikkana jo satoja vuosia sitten, ajatukseni tikkukaramellista paikkakunnan nimensynnyttäjänä tuntuu jotenkin kaukaa haetulta.

Kiihtelysvaarasta mieleeni tulee vaara, jonka päälle kiivettyään kulkija huohottaa kiihtyneenä ja kiroaa ilmoille vaivalloista taivaltaan. Voisiko joku nimetä paikkakunnan tällaisen huutelijan mukaan? Ei tunnu luontevalta tämäkään teoria.

Mutta ei tunnu päivänselvältä sekään, että näiden paikkakuntien nimet liittyvät rahaan tai ennemminkin oravaan. Raha ei alun perin Suomen kielessä tarkoittanut kiiltävää kolikkoa tai hallitsijan kuvalla varustettua seteliä. Se tarkoitti eläimen nahkaa, usein juuri oravan. Oravannahka oli hyötyrahaa, siitä saattoi valmistaa vaikkapa rukkaset, jos muuta käyttöä sille ei ollut.

Miten orava sitten liittyy Tikkurilaan ja Kiihtelysvaaraan? Tikkuri tarkoittaa kymmenen oravannahan nippua, kiihtelys puolestaan neljän tikkurin nippua eli se koostuu neljästäkymmenestä nahasta. Tikkurila oli vanha kaupankäyntipaikka ja kauppaa käytiin tikkureilla, siitä siis syntyi paikalle nimi Tikkurila.

Tarinan mukaan Kiihtelysvaaralla oli ennen pysyvää asustusta kuljeskellut metsästäjä, joka oli samalta vaaralta metsästänyt jousellaan 40 oravaa eli kiihtelyksen. Kiihtelysvaara sai tästä hiukan isommasta nahkanipusta nimensä. Tarina on siirtynyt myös Kiihtelysvaaran vaakunaan, mustalla pohjalla on neljä hopeista oravannahkaa.

Metalleja, etenkin kultaa ja hopeaa käytettiin maksuvälineinä jo tuhansia vuosia sitten. Kun valtiollista rahaa alettiin lyödä tietyn kokoisiksi ja arvoisiksi kolikoiksi, maksuvälineen käyttö oli helpompaa. Ensimmäisiä rahoja lyötiin Lyydian kuningaskunnassa jo 650 eaa. ja ensimmäisiä seteleitä käytettiin Kiinassa 800-luvulla. Euroopan ensimmäiset setelit otettiin käyttöön Ruotsissa, jossa sitä ennen käytettiin rahana kupariplootuja. Niistä suurimmat saattoivat painaa liki 20 kiloa.

Omissa muistoissani on vuoden 1963 rahauudistus. Muistan aikuisten päivittelyn, kun 100 markkaa muuttui yhtäkkiä 1 markaksi. Omassa lapsenmielessäni nollilla ei juurikaan ollut väliä. Merkitystä oli sillä, mitä nallekarkit ja lakritsipötköt maksoivat ja minkä kokoinen kolikko poltteli taskunpohjalla.

Mielleyhtymäni Tikkurilan ja tikkukaramellin välillä hiukan huvittaa. Minulle, juuri kansakoulun aloittaneelle 1 penni oli sama kuin yksi nallekaramelli, 5 penniä oli yksi lakritsipötkö ja 15 penniä lakritsipiippu tai -rulla. Puolen pennin kolikoita ei ollut olemassa, mutta puolen pennin pieniä pyöreitä, värikkäitä karamelleja puolestaan oli kaupan.

Nykyisin ostan harvoin makeisia, joten tämän tasoista hintatietoisuutta minulla ei enää ole. 60-luvun ekaluokkalaiselle 20 penniä oli suuri raha. Sillä sai 20 nallekarkkia tai ruhtinaalliset 40 puolen pennin karkkia. Kauppias kääräisi tiskipaperista suppilon, johon hän kärsivällisesti tiputti pienellä kauhalla makeisia. Minä laskin tiskin toisella puolella, että tavaramäärä vastasi käytettyä rahamäärää. Onneksi kolikkorahat oli silloin keksitty. Tikkurilla olisin ostanut makeiset luultavasti pikkukylän kaikille lapsille useammaksi vuodeksi.

Tikkurit, kohta varmasti kolikot ja setelitkin ovat mennyttä maailmaa. Elämme maksukorttien, mobiilimaksamisen ja kryptovaluutan bitcoinin viidakoissa. Jos oli muinoin haasteensa metsästää orava maksuvälineeksi, muuttuvaa rahamaailmaa en hahmota enää nallekarkkien ja lakritsipötköjen avulla.

Leena

Lähde: HS Teema Raha

Kuva: Leena Partanen