Mitä söimme 80-luvulla?

Hunajamarinoidut broilerisuikaleet ylittivät uutiskynnyksen useissa medioissa viime viikonloppuna, eikä aihetta pystytty perhepiirissäkään välttämään. Tyttäreni totesi yllättäen, ettei muista lapsuuden ruokapöydästä muuta kuin kokonaisena paistetun uunibroilerin. Itse muistin myös sen edeltäjän, kokonaisena keitetyn ja paistetun uunikanan, joka päätyi lähikaupan pakastealtaasta sunnuntaiateriaksi 70-luvun lopulla. Pienen kaupan pienessä pakastealtaassa ei tuolloin ollut kanan lisäksi paljoa muuta kuin kalapuikkoja, poronkäristystä, kahta lajia jäätelöä ja herne-maissi-paprikasekoitusta, tai ainakaan en muista ostaneeni muuta. Mutta varmasti me söimme kalapuikkoja, spagetti bolognesea, lihamakaronilaatikkoa ja hernekeittoa, kuten suurin osa suomalaisista.

Muisti ei tunnetusti ole historian paras tallentaja, ja arkisten aterioiden päätyminen valokuviin oli harvinaista. Otin avuksi keittokirjojen väliin jääneet laput, vihkoset ja irtoreseptit ja löysin kaikenlaista hauskaa. Olin esimerkiksi kirjoittanut käsin anopin piparireseptin, mutta milloin olen viimeksi tehnyt piparitaikinan itse alusta asti, kun kaupasta saa käteviä pakastettuja? Niinpä.

Jostain syystä kätköistä löytyi pari Alkon Etikettivihkosta vuosilta 1989 ja 1991, joissa nykyversiosta poiketen oli useita sivuja tuote-esittelyjä. Viinintuntija pystyisi niistäkin päättelemään yhtä ja toista aikakauden kulttuurista, minulle se ei kertonut muuta kuin roséviinien puuttumisen.

Vihkosista löytyi myös kaksi T-kuluttajapalvelun Ruokavinkit-lehtistä vuodelta 1985. Maaliskuussa tarjottiin makuja maailmalta, muun muassa espanjalaisen paellan, italialaisen minestronekeiton ja ranskalaisen coq au vin´in ohjeiden muodossa. Niitä kaikkia syödään niin meillä kuin kotimaissaan edelleen, samoin itävaltalaista Sacher-kakkua. Lokakuun lehtinen keskittyi liharuokiin, joista esimerkiksi munuaisrisotto ja osso buco ovat nykyään harvinaisia. Ohjeiden lisukesalaatit poikkeavat myös nykyisistä, vaikka ovat ihan hyviä ja ravitsevia. Entäpä jälkiruoaksi perunatorttua, johon voisi sopivasti kadottaa ylijääneet keitetyt perunat? En muista koskaan maistaneeni sellaista, joten ehkä kaikki reseptit eivät päätyneet kotipöytiin tai vierastarjoiluihin.

Ruokakulttuurin muutos on ollut ällistyttävän nopea. Liha ja erilaiset lihatuotteet raivasivat tiensä myös arkiruokiin 70-luvulta lähtien, osaksi elintason nousun, osaksi varmasti kaupan alan kovan markkinoinnin tuloksena. Vähitellen vihannes- ja hedelmävalikoimat ja niiden käyttö arjessa monipuolistuivat. Voisin kuvitella, että 90-luvulla tuoreen EU-jäsenyyden myötä vapautuneen kaupan vaikutukset ulottuivat markettien hyllyiltä kotikeittiöihinkin.

90-luvulta lähtien suomalaiset alkoivat kuluttaa kokonaisen broilerin sijasta tai ohella marinoituja ja suikaloituja palasia, joiden maut ovat vuosien mittaan vaihtuneet. Paitsi niiden hunajamarinoitujen, joiden resepti on valtaosin ennallaan. Niiden lisäksi kaupoissa on hyllymetreittäin erilaisia broilerituotteita, joista tavallisen kuluttajan alkaa olla vaikea valita.

Samoihin aikoihin 90-luvun alussa kauppoihin ilmestyivät ruukkusalaatit ja yrtit. Nyt ne tuntuvat itsestään selviltä vihannesosaston tuotteilta, mutta nuoruuteni kauppamatkoilla makulisää haettiin kuivamaustehyllyltä, ja salaatit syötiin kausituotteina kesäaikaan.

Hedelmäosastot pursuavat tuoreita värikkäitä hedelmiä ja marjoja ympäri vuoden, kun vielä 80-luvulla purkkiananas oli sunnuntaijälkiruokien suosikkiainesta. Saihan siitä hyvää rahkajälkkäriä, tai renkaita saattoi popsia sellaisenaan. En edes muista, milloin olen viimeksi ostanut ananaspurkin, vaikka niitä edelleen on saatavilla. En enää tarvitse niitä, kun voin ostaa tuoreita tai korvata ne jollakin muulla.

Maitotuotteet ovat kokeneet varsinaisen vallankumouksen. Kun jogurtti alkoi kasvattaa suosiotaan 60-70-lukujen taitteessa, makuja oli lähinnä mansikka, mustikka ja hedelmäpommi. Lähikaupassani on nykyisin erilaisia hapanmaitotuotteita varmasti kymmenen hyllymetriä, ja lisäksi tulevat kaura- ja soijapohjaiset vastineet. Väkisinkin tulee mieleen, tarvitaanko niitä kaikkia...

Sama monimuotoistuminen on tapahtunut pakastealtaissa ja -kaapeissa. Metrikaupalla erilaisia perunatuotteita, kymmenittäin jäätelömakuja, laktoositonta ja vähälaktoosista, gluteenitonta, vegaanista, sokeritonta.

Söin eilen lounaaksi sushia, jota lähikauppani tarjoaa. Sushiin käytettävä lohi tulee Norjasta, kuten muukin Suomessa syötävä niin sanottu merilohi. Mutta milloin lohesta tuli Suomessa arkiruokaa? Muistan, että ainakin vielä 80-luvulla sitä syötiin enemmänkin juhlaruokana: graavattuna joulupöydässä ja voileipäkakun osana muissa juhlissa, ravintola-annoksissa paistettuna fileenä kantarellikastikkeen kanssa tai perinteisenä lohikeittona. Jossain vaiheessa Norjan vuonoissa kasvatettu kassilohi vain syrjäytti kotimaisen kasvatetun kirjolohen ja levittäytyi halpojen markettien kalatiskitarjousten myötä arkisiin aterioihin.

Lohi on toki hyvää ja terveellistä, mutta globaalin talouden ilmiöitä on joskus vaikea käsittää: Norjassa kasvanut lohi kuljetetaan Thaimaaseen fileoitavaksi, mistä se kuljetetaan takaisin Norjaan. Ja kaikki se tuoretuotteen kylmäkuljetus ja käsittely trooppisessa maassa tapahtuu halvemmalla kuin samaisen kalan fileointi viileän ilmaston Norjassa. Kun koronapandemia lopetti matkustajalennot, Finnair alkoi kuljettaa rahtina lohta. Parhaimmillaan tokiolainen ravintolavieras saa sushiannokseensa kalaa, joka on nostettu norjalaisesta vuonosta 36 tuntia aiemmin. Eli nopeammin kuin oslolainen kalakaupan asiakas!

80-luvun lihansyöntikampanjat tuntuvat kovin menneeltä maailmalta. Nyhtökauran ja Härkiksen voittokulku alkoi joitakin vuosia sitten, eikä se uskoakseni ihan heti lopu. Kasvissyöjän ateria oli 80-luvun ravintoloissa varsin ankea: siitä oli otettu liha-annoksen liha pois ja täytetty lautasen tyhjä tila herne-maissi-paprikalla. Syöjä jäi ymmärrettävästi nälkäiseksi ja kärsi proteiinivajeesta. Niistäkin ajoista on tultu eteenpäin ja hyvä niin.

Kaiken tämän nykyisen yltäkylläisyyden keskellä elävänä kysyn silti, onko tuotepaljous tarpeellista? Voisimmeko elää hyvää elämää hiukkasen harvemmilla jugurttimauilla ja keksipakkauksilla? Oma vastaukseni on kyllä, mutta kenen lempiruoat sieltä pitäisi karsia pois?

Leila

Kuva 1: T-kuluttajapalvelun Ruokavinkit-lehti lokakuu 1985. Syksyn herkut, etualalla lehtipihvit ja munuaisrisotto, takana syksyn salaatti, vihreä salaatti ja kesäkurpitsa-porkkanaraaste, jälkiruoaksi sitruunajäädykettä ja omenalettusia. Kuva: Leila Haltia

Kuva 2: Sushia lounaaksi. Kuva Leila Haltia

Hunajamarinoitujen broilerisuikaleiden tarina:

https://www.hs.fi/talous/art-2000008587176.html

K-kaupan Väiski markkinoi liharuokia:

https://www.youtube.com/watch?v=1THB65u7sQs

Finnairin lohikuljetukset:

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006697371.html