Mitä tiedän Päijänteestä?

Ystäväni kertoi Päijänteestä, siellä mökkeilystä ja veneilystä. Mitä tiedän tuosta suuresta järvestä ja kuinka suuri se itse asiassa onkaan? Päijänteen kokoa miettiessäni jostain muistinmutkasta putkahtaa pätkä runoa "Keitele vehmas ja Päijänne jylhä." En muista, mihin se liittyy. Turvaudun siis googleen ja vähitellen se alkaa avata Päijänteen saloja.

Runonpätkä on tietysti Keski-Suomen kotiseutulaulusta, johon sanat on kirjoittanut minulle tuntematon Martti Korpilahti. Vaikka laulu on jäänyt mielessäni unholaan, lauloin sitä luultavasti kansa- ja oppikoulussa niin kuin siellä laulettiin muidenkin maakuntien lauluja.

Päijänne on toiseksi suurin Suomen järvistä. Saimaa pitää ykköspaikkaa. Päijänteellä on pituutta 119 km, pinta-alaa on liki 1100 neliökilometriä, suurin syvyys on huimat 95 m ja saaria järveen mahtuu 2690. Olen vaikuttunut Päijänteen suuruudesta, kunnes Wikipedia kertoo, että Suomen viiden suurimman järven vedet mahtuisivat Ruotsin Vätterniin, joka puolestaan on Ruotsin toiseksi suurin järvi. Jään epäilemään asiaa. Pitikö Ruotsin pistää tässäkin paremmaksi? Asia kuitenkin perustunee siihen, että järvemme ovat suhteellisen matalia.

Mitä muuta Päijänne tuo mieleeni ilman, että lunttaan googlen kautta. Ensimmäisenä muistan tunnelin ja pääkaupunkiseudun juomaveden. Juon joka päivä Päijännettä eli pysyn hengissä ainoastaan ja vain tuon järven ansiosta. Päijännetunnelin kerrotaan olevan 120 kilometriä pitkän ja New York Cityyn vettä tuovan tunnelin jälkeen maailman toiseksi pisimmän. Yli miljoona suomalaista pääkaupunkiseudulla saa käyttövetensä Päijänteestä.

Alan jälleen uskoa järven suuruuteen ja hengissä pitävään voimaan, kun muistan syksyllä tai talvella kerrotun televisiossa Päijänteen muikkukalastuksesta ja miten sitä leutojen talviolosuhteiden takia saatettiin harrastaa epätavallisena vuodenaikana. Runsas muikkukanta on suonut hyvät olosuhteet myös taimenille ja järvilohille, ja nämä puolestaan ovat houkutelleet uistelijoita laajoille järvenselille.

Ystäväni kertoi myös Päijänteen tuulisesta Korkeakoivun saaresta ja sen erakosta, Toivo Pylvänäisestä. Mies oli kadonnut Rautatiehallituksen työmaalta Heinolasta 1920-luvulla. Työmaan kanttiinin keittäjä oli tullut raskaaksi ja miestä epäiltiin isäksi. Huhua pakoon lähtenyt Pylvänäinen elätti itsensä ammattikalastajana vuosikymmenet elellen pienessä saarimökissään. Pylvänäinen kehitteli vaappuja ja ystävystyi Lauri Rapalan kanssa. Rapala on nykyisin maailman suurimpia kalastustarvikevalmistajia. Pylvänäinen puolestaan pysyi saaressaan kalastajana lähes elämänsä loppuun saakka.

Päijänne on nykyisin suosittu huviveneilykohde. Sata vuotta sitten siellä oli vilkas matkustajaliikenne ja Vääksyn kanava mahdollisti liikenteen Vesijärvelle ja edelleen Lahteen, josta matkaa pääsi jatkamaan junalla. Päijänne yhdisti Keski-Suomen muuhun Suomeen.

Tutkittuani illan Päijänteeseen liittyviä asioita, tunnen lähinnä kiitollisuutta tuota puhdasvetistä järveä kohtaan. Teollisuuden päästöjen vuoksi se ei aina sitä ole ollut. 1985 voimaan astuneiden päästörajoitusten ansiosta veden laatu kohentui järvessä huomattavasti. Päijänne puhtaaksi-kansanliikkeellä kerrotaan olleen asiassa iso merkitys.

Pieni häpeän tunne kalvaa mieltäni. Miten vähän tiedän Suomen järvistä, niiden hyvinvoinnista ja merkityksestä omaan elämääni. Viimeinen lunttaukseni on Keski-Suomen kotiseutulaulun alku. Toivottavasti muistan sen vielä huomenna, alkaahan se todella komeasti:

Männikkömetsät ja rantojen raidat,

laaksojen liepeillä koivikkohaat,

ah, polut korpia kiertävät, kaidat,

kukkivat kummut ja mansikkamaat!

Leena