Mää, mie vai minä

Parisen viikkoa sitten YLE julkaisi tunnetun neurokirurgin Juha Hernesniemen 75-vuotishaastattelun, jossa hän kertoi yhdestä mieleen jääneestä epäonnistumisestaan. Savolaissyntyinen mies oli onnistuneesti leikattu kahdesti, mutta jälkitarkastukseen mukaan seuranneet perheenjäsenet avasivat tohtorille sanaisen arkkunsa. Koko homma oli mennyt pieleen, sillä mies ei enää osannut huastoo savvoo. Eli miehestä oli tullut kokonaan toinen henkilö. Henki säilyi, mutta se olikin tuntematon henki.

Murre on jonkun alueen vakiintunut puhetapa, mutta se on paljon muutakin. Se on tavallaan se kieli, jonka lapsi ensin oppii ja johon hän kasvaa. Suomi jakautuu itä- ja länsimurteisiin, joissa puolestaan on eri alaryhmiä. Itä-länsijako on Suomessa myös monen muun asian virranjakaja (geeniperimä, varallisuuserot, terveyserot), mutta en nyt pohdi niitä. Mietin sitä, miltä tuntuu kadottaa olennainen kielenkäytön alue, joka tosin kyseisen potilaan tapauksessa korvautui yleiskielellä. Kokiko henkilö itse ongelmia arjessa tai kaipasiko hän entistä elämäänsä? Oliko hänen mahdollista oppia uudestaan kotimurre?

Yleiskieli hiipii lastemme elämään jo varhain päiväkodissa, sitten koulussa. Siihen törmää kirjallisuudessa, elokuvissa, televisio-ohjelmissa, radiossa. Kotona ja pihapiirissä voidaan silti puhua toisella tavalla, paikallista murretta. Itse kasvoin "kaksikielisessä" tai kaksimurteisessa ympäristössä, sillä vanhemmat puhuivat kaakkoismurteita, ympäristö taas töksäytteli Turun murteen lyhennettyjä sanoja. En muista, miten puhuin alle kouluikäisenä, mutta sen jälkeen ympäristön kieli otti yliotteen.

Lapset ovat usein joustavia siirtymään murreympäristöstä toiseen, samoin kuin he oppivat kaksikielisiksi, jos ympäristössä puhutaan kahta kieltä. Seitsenvuotias lapsenlapseni puhuu äitinsä kanssa mie-kieltä ja isänsä kanssa mä-kieltä, ja se näyttää tapahtuvan automaattisesti. Itse vietin lapsena kesälomia tädin luona Savonlinnassa, ja kotiin palattua piti karistaa puheesta savolaisia sanontoja, etten olisi joutunut kiusatuksi koulussa. Kohtasin silloin myös murteiden merkityseron, kun pyysin savonlinnalaista ystävääni mukaan johonkin ja sain vastaukseksi "En mie kehtoo". Selitin laveasti, ettei siinä mitään kehtaamista ole, sen kuin mennään vaan, ei tarvitse ujostella yhtään.

En osaa puhua itämurteita, mutta tunnen oloni kotoisaksi kuullessani niitä. Isän suvun karjalaiset sanonnat soivat mielessä, mutta eivät tule minulta luontevasti ulos. Lapsuuden ja nuoruuden Turun murre on jäänyt jonkinlaisen yleishelsinkiläisen puhetavan alle, mutta tuntuu edelleen kotoisalta. Tosin tajusin turkulaisen kielteisiin ilmauksiin turvautuvan puheen vasta pitkään Helsingissä asuttuani. "Ei meil siäl mittä kiva ollu" on suomeksi "Meillä oli siellä tosi kivaa". Tai ehkä puhunkin enemmän turkulaista kuin kuvittelen, sillä aikoinaan työpaikan lounaskahvilassa opastin edellä kulkevaa miestä astiatarjottimen palautuksessa "Paa se toho". Hän kääntyi katsomaan minua ja totesi: "Sää oot Turust", eikä lauseessa ollut kysymysmerkkiä.

Murteita syntyy ilmeisesti kaikkialla, missä samaa kieltä puhutaan laajoilla alueilla. Ruotsin puhujat ovat törmänneet skånskaan eli Skånen alueen murteeseen, jota joutuu kuuntelemaan melkoisen tovin ennen kuin alkaa ymmärtää. Kööpenhaminassa asuvat tanskalaiset eivät kuulemma saa selvää Saksan rajalla sijaitsevan Vejlen alueen murteesta. Suomessa väitetään, etteivät raumalaista ja savoa puhuvat ymmärrä toisiaan.

Murteella kirjoitettu teksti on harvinaista, eikä se ole välttämättä lukijalle helppoa. Silti pidin esimerkiksi Rosa Liksomin Väylä-teoksesta, vaikka Tornionjokilaakson kieli oli itselleni täysin vierasta. Murre toi tekstiin sellaisen lisäulottuvuuden, jota yleiskielellä olisi ollut vaikea luoda.

Murre ei ole vain tapa puhua, vaan tapa elää ja kokea sekä sanoittaa kokemaansa. Ymmärrän täysin savolaisperheen tuskan menetetystä kielestä.

Leila

Kuva:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_murteet#/media/Tiedosto:Suomen_murteet.png

Lisätietoa:

Juha Hernesniemen haastattelu:

https://yle.fi/uutiset/3-12672690

Suomen murteet:

https://www.kotus.fi/kielitieto/murteet/suomen_murteet

Perinteiset murrealueet (ks. kuva):

1) lounaismurteet
2) hämäläismurteet
3) eteläpohjalaiset murteet
4) keski- ja pohjoispohjalaiset murteet
5) peräpohjalaiset murteet
6) savolaismurteet
7) kaakkoismurteet