Ohutta yläpilveä

Maan etelä- ja keskiosassa on aluksi pilvistä, mutta sää selkenee pohjoisesta alkaen.

Koillisenpuoleista tuulta 3-7 m/s. Paikoin lumikuuroja, enimmäkseen hyvä näkyvyys.

Suurin osa meistä seuraa sääennustuksia päivittäin. Sää vaikuttaa työhömme ja harrastuksiimme, yleiseen turvallisuuteen ja yksityiseen mukavuuteen. Pitkä sadejakso tai hallayöt ovat viljelijän kauhistus, runsaslumiset talvet haaste teiden kunnossapitäjille ja kotien kolantyöntäjille. Kun trooppinen hirmumyrsky lennättää puita ja kattoja, ja vesimassat tunkeutuvat asumuksiin ja kaduille, sääennusteiden ja -tiedotusten merkitys kasvaa, suuriakin ihmisjoukkoja on tarvittaessa evakuoitava.

Nykyisin sääennusteet ovat tarkkoja. Löydämme helposti paikkakuntakohtaisia tuntiennusteita, keli- ja tuulivaroituksia, sademäärien ennusteita, tietoja ilmanlaadusta ja monesta muusta säähän ja ilmastoon liittyvästä asiasta. Voimme suunnitella sadonkorjuumme, matkamme, hiihto- ja veneretkemme turvallisiin ja miellyttäviin olosuhteisiin.

Ajat ovat muuttuneet sitten kuusikymmentäluvun alun, jolloin television ensimmäinen meteorologi Paavo Salmensuu ennusti tulevan päivän säätä. Vanhassa lehtihaastattelussa hän kertoi ennen esiintymistään piirrelleen omat sääkarttansa ja ennustamiseen tarvittavaa materiaalia oli varmasti huomattavasti nykyistä vähemmin. Hiljaisuuden vallitessa Sääruutua aikoinaan katsottiin. Salmensuu näytti piipunvarrellaan ilmavirtausten suunnat, seuraavan päivän sateet ja auringonpaisteet.

Sään ennustaminen on tänä päivänä pitkälle vietyä tiedettä. Moneen asiaan voidaan etukäteen varautua. Ennen sääolosuhteilla oli suurempi vaikutus ihmisten elämään. Jos halla vei viljan, merkitsi se nälkää ehkä kuolemaa ja siemenviljan puuttuessa seuraavakaan vuosi ei ollut valoisampi. 1860-luvun nälkävuosiin vaikuttivat halla, sateiset kesät, ankarat talvet, myöhään alkanut kevät. Ennustettavuutta ja riittäviä varmuusvarastoja ei ollut. Hallaa yritettiin torjua sytyttämällä nuotioita peltojen laitamille. Keinot olivat vähissä. Ihmiset joutuivat kerjuulle.

Kun tieteellisiä menetelmiä ei ollut käytössä, tehtiin säähavaintoja luonnosta. Iltarusko tiesi seuraavalle päivälle hyvää säätä. Kissan hypätessä uuninpankolle arveltiin kylmien säiden alkavan. Jänis ilmaisi pyryn tulon vetämällä kynttä eli säännöllisten jälkien välissä näkyi lisäviiru. Sääennustus liitettiin myös tiettyihin nimipäiviin. Jos ei paukkunut Paavalina eikä kylmä kynttelinä, niin oli halla heinäkuussa, talvi keskellä kesää. Liisana piti olla liukkaat ja Kaisana kaljamat, silloin tulevana vuonna olisi hyvä leipävuosi. Hyvää sienivuotta saattoi ennustaa jouluyön tähdistä.

Tunnetuin nykypäivän kansansääennustajista lienee ollut sammakkoprofessori, joka ennusti 1996 kesäsään täysin nappiin. Hänen ensimmäisen sammakkonsa kerrotaan olleen sääapurina peräti 12 vuotta. Ennustuksessa lienee olennaista ollut sammakon liikkuvuus. Virkeä sammakko tiesi hyvää säätä, liikkumaton röntsäkeliä.

Työelämässä ollessani seurasin säätiedotuksia tarkasti etenkin talviaikaan. Tiesin mihin keliin aamulla oli auton kanssa varauduttava ja mihin aikaan piti joutua tien päälle, jos sääolosuhteet olivat kehnot. Eläkkeellä ollessani säällä on harvoin ollut väliä. Säätila vaikuttaa lähinnä lenkille pukeutumiseen ja liikkumismuodon valintaan, helteille tulee varauduttua kevyemmällä ruualla ja riittävällä kivennäisvesimäärällä.

Tätä kirjoittaessani juon samalla kahvia. Lapsena katseltiin tarkkaan, mihin reunaan kahvin päällä oleva vaahto ajautui. Jos se tuli omalle reunalle, tiedossa oli rahaa. Samaisesta kahvivaahdosta voi ennustaa säätä. Erään tietolähteen mukaan vaahdon pysyessä kupin keskellä on poutasäätä tiedossa, jos se ajautuu kupin reunaan, tulossa on sadetta.

Leena

Lähteet:  Wikipedia

Kuva:  Leena Partanen