Onks' pakko?

Kalpea poika istui pulpetissa edessään perunaa, maitokastiketta ja pala rasvasilliä. Ruokatunti oli päättynyt jo varttia aiemmin. Luokassa oli hiljaista, muut kirjoittivat annettua tehtävää vihkoihinsa. Poika tuijotti eteensä, ilmekään ei värähtänyt. Vilkuilin häntä käytävän toiselta puolelta. Teki mieli kuiskata, että syö edes ne perunat niin pääset siitä lautasesta. Poika ei kuitenkaan koskenut ruokaan, vaikka opettajan mielestä olisi ollut pakko. Tällainen kuva on jäänyt 1960-luvun alkupuolelta kansakoulusta.

Aika on nyt toinen, mutta ihan ilman pakkoja emme selviä tänäkään päivänä. Omaa tahtoamme ei aina huomioida, kun velvollisuudet ja vaatimukset painavat päälle. Toisaalta luultavasti eläisimme kaaoksessa, jos jonkinlaisia pakkoja ei olisi olemassa ja meistä jokainen toimisi pelkästään omien sääntöjensä ja mielihalujensa mukaan.

Pakkotilanteisiin on jouduttu historian saatossa monenmoisissa kohdissa, myös omien tekojemme seurauksena. Pakkoavioliitto ei ollut harvinaisuus vielä muutama vuosikymmen sitten. Sisäinen velvollisuus ja ulkoinen painostus saivat ihmiset sanomaan Tahdon mielensä vastaisestikin. Oikeuslaitos saattoi määrätä pakkotyöhön tehtyjen rikosten seurauksena. Orjuus on ollut ja on edelleen toisten ihmisten pakottamista työhön, jota he eivät halua tehdä, josta ei saa palkkaa tai se ei elätä. Orjuuteen liittyy myös muun elämän rajoittamista. Ihmiskauppaa ei ole vieläkään kitketty maailmasta ja sen seurauksena etenkin naisia ja lapsia pakotetaan seksiorjuuteen.

Pakkoja on pieniä ja suuria. Ne tulevat usein ulkopuoleltamme, osa kuitenkin sisältämme. Joskus kiireisenä työaamuna oli palattava bussipysäkiltä tarkistamaan, ettei kahvinkeitin unohtunut päälle tai vessan vesihana jäänyt vuotamaan. Eräs tuttavaperhe palasi kaukaa kesälomareissulta varmistamaan, että kodin ovet tuli lukittua.

Pakot tuntuvat usein ahdistavilta tulivatpa ne sisältä- tai ulkoapäin. Joillakin pakoilla on ollut kuitenkin positiivisia seurauksia. Suomessa tuli 1975 voimaan turvavöiden käyttöpakko. Henkilöauton kuljettajan ja vieressään istujan oli käytettävä turvavyötä. 1987 turvavyön käyttöpakko määrättiin myös takapenkillä istuville. Tämä pakko sai runsaasti vastustusta. Nykyisin turvavyön käyttäminen lienee itsestäänselvyys. Suurin osa meistä oivaltaa, että kolaritilanteessa turvavyö pelastaa meidät vakavalta loukkaantumiselta tai kuolemalta.

Kaikki pakko ei siis ole pahasta. Tänä päivänä korona vie meitä kohti rajoitteita ja pakkoja. Liki kuusikymmentä vuotta sitten halusin kuiskata alaluokkalaiselle kaverilleni, syö edes vähän, että pääset tuosta lautasesta. Nyt haluaisin kuuluvammin sanoa, laitetaan maskit kasvoillemme, hillitään menojalan vipatusta ja turhia kokoontumisia muutama viikko niin elämme kohta normaalia arkea ja eri aloilla työskentelevät saavat jatkossakin pitää työnsä ja ansaita elantonsa.

Omassa elämässäni on ollut monenlaista pakkopullaa. Olen selvinnyt pakkolomasta ja pakkoruotsista, viisumipakosta ja rajoilla tapahtuneista tavaroihini ja kehooni liittyvistä pakkotarkastuksista. Joskus pakot ovat itkettäneet, joskus naurattaneet. Vuosikymmeniä sitten tie ravintolaan tyssäsi, kun seuralaisen siistit farkut ja kauluspaita eivät riittäneet sisäänpääsyyn. Oli pikkutakki- ja solmiopakko. Ravintoloissa oli tuohon aikaan myös ruokailupakko. Alkoholia ei voinut tilata, jos ei syönyt. Ruokailusääntö oli voimassa VR:n ravintolavaunuissa vielä 1980-luvulla, kun se muualta oli jo poistunut.

Pakot eivät liene kaikille aina yksiselitteisiä. Osa meistä puolustaa oikeuksiaan äärimmilleen myös pandemian aikana. Kariutuuko ihmiskunnan tulevaisuus siihen, että pakkoihin ei suostuta tai ainakin määräyksiä ja suosituksia rikotaan? Tällä hetkellä iloitsen parista pakostani. On sisäinen pakko lähteä kohta lenkille ja kirjoittaa esimerkiksi tätä tekstiä. Ne siivittävät koronapäiviä.

Muistelen, että poika kansakoulussa ei taipunut pakkoon ja turhan suolainen silliannos lopulta katosi hänen edestään. Hyvä niin. Nyt kuitenkin mietin, että koronan taltuttamiseksi säädeltyihin pakkoihin ja suosituksiin on viisasta taipua. Toisaalta voisimme ihan vaan käyttää tervettä järkeä, se auttaisi pitkälle. Aina ei tarvitse odottaa, että joku luo meille rajat.

Leena

Kuva: Leena Partanen