Portti kevääseen
Pääsiäistä vietetään kevätpäiväntasauksen jälkeisen täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina. Määritelmä tuntuu hankalalta ja keväisin pohdiskelen sitä aina uudelleen. Kahden T-kirjaimen muistisäännöllä se kuitenkin kilahtaa mieleeni: T kuten tasaus ja T kuten täysikuu. Pääsiäinen voi osua maalis- ja huhtikuun loppujen välille, tänä vuonna se sattuu huhtikuun puoleenväliin. Ajankohdasta riippumatta pääsiäinen tuntuu portilta kevääseen.
Kevätpäiväntasauksen kohdalla päivä ja yö ovat suunnilleen yhtä pitkät. Meidän pohjoisen ihmisten päivät alkavat pidentyä kesää kohti. Valon määrä lisääntyy ja vaikuttaa yleensä mielialaa kohottavasti. Valo pitää myös päivärytmiämme paremmin yllä. Kirkasvalolampun voi pakata kaappiin ja keskittyä auringonvalon tuomaan energiaan. Osalle meistä valo ei kuitenkaan välttämättä tuo piristystä, jos lisääntyneen valon määrä ja oma mielialamme eivät kulje käsi kädessä.
Kevät vaikuttaa eri tavoin mieliimme, mutta myös fyysiseen oloomme. Se voi tuoda isoja ongelmia allergisille ja astmaatikoille. Ensimmäiset puut ja pensaat alkavat kukkia ja ilmanlaatu on katupölyjen vuoksi huono. Tätä kirjoittaessani ilmanlaatu on pääkaupunkiseudulla tyydyttävä. Katupölyä syntyy hiekoitussorasta, teiden pinnoista irtoavista materiaaleista ja rakennustyömaiden synnyttämistä pölyistä. Noin 40 % kaupunkilaisista saa oireita. Helsingin ilmanlaatu on monia eurooppalaisia kaupunkeja parempi, mutta ennen lenkkiä kannattaa tarkistaa päivän tilanne.
Keväällä ja pääsiäisellä on monenlaiset kasvot. Iloiset ja toivoa antavat, mutta tänä keväänä erityisen ahdistavat. Monien mielissä pyörivät sodan kauhut ja pelko omasta ja läheisten tulevaisuudesta. Pääsiäinen kristikunnan suurimpana juhlana lienee kärsimyskertomuksineen kuitenkin lopulta ilon juhla. Osa valmistautuu siihen paastolla ja hiljentymällä. Osalle pääsiäinen ruokineen ja koristeineen on tapa viettää kevään alkamista perinteitä noudattaen. Tämän päivän suomalaisille pääsiäinen taitaa merkitä muutamaa lomapäivää, johon on hyvä soivittaa perheen ja suvun tapaamisia tai vaikkapa loma Lappiin.
Kaupoissa pääsiäisen tunnusmerkit näkyvät jo varhain suklaamunaröykkiöinä, mämmituokkosina, lampaanlihatarjouksina, narsisseina ja monenlaisina koristeina. Pääsiäisherkkuja nauttiessamme emme ehkä mieti niiden syvällisempiä kristillisiä vertauskuvia, vaikka sellaisiakin niistä löytyy. Pääsiäismunia pidetään uudelleen heräävän elämän ja hedelmällisyyden symboleina, keltaisia narsissejakin eräänlaisina uuden elämän alkuina.
Ensimmäinen merkki tulevasta kevään juhlasta ovat kuitenkin hiihtolatujen ja lenkkipolkujen reunuksilla kasvavien pajupöheikköjen pörröiset kissat. Pajunoksia taitetaan maljakoihin koristeiksi ja kukkakimppujen sekaan. Pajunkissojen kerrotaan viittaavan myös palmusunnuntaihin. Raamatun mukaan Jeesuksen ratsastaessa aasilla hänen eteensä aseteltiin palmunlehviä. Suomen ilmasto-oloissa pajunkissat ovat ainoa elävä vertauskuvallinen vastine palmunoksille.
Paju tuo mieleeni hyviä lapsuusmuistoja. Kun koulussa oli laulettu Tein minä pillin pajupuusta, aloin pohtia, miten sellainen pilli mahtoi syntyä. Ihmettelin asiaa kotona ja isä teki meille lapsille omat oikeat pajupillit. Niillä jaksettiin piiparoida leikkien melskeessä, taidettiin itsekin yrittää pillien tekemistä. Muistaakseni omasta yritelmästäni ei kovin hilpeää huilua syntynyt. Yritän joskus uudelleen, jospa se sitten soisi - ehkä soreasti ja koreastikin.
Viime vuosina päivittäinen lenkkipolkuni on kulkenut kanavapolulla aivan rantaviivaa pitkin. Siellä on iänikuisen vanha kanavapuuni, jonka alla lämpimillä keleillä istuskelen. Taisi mennä vuosia ennen kuin hoksasin sen olevan paju. Eräänä keväänä liukastelin jäistä mäkeä sen alle katselemaan saapuneita vesilintuja ja huomasin vanhasta rosoisesta rungosta kaartuvissa oksissa pajunkissat. Tänä keväänä olen jo seurannut sen alta kanavaan saapuneita koskeloita ja ylhäällä kaartelevaa yksinäistä kiljuvaa lokkia. Kesäaikaan siirryttiin, kun taivaalta hipsutteli hiukan lunta. Kaikesta tähän aikaan liittyvästä surusta ja pahasta huolimatta portti kevääseen on raollaan.
Leena
Kuva: Leena Partanen