Pudotuspeliä

Olin alle kouluikäinen, kun osallistuin Mannerheimin Lastensuojeluliiton järjestämään hiihtokilpailuun. Se oli ensimmäinen oikea kilpailuni. Latu kiersi kotikylän urheilukentän juoksurataa ja lienee ollut alle puoli kilometriä. Meidät laitettiin matkaan väliaikalähdöllä.

Minua ennen lähteneen tytön taival takkusi ja olin miltei saavuttanut hänet puolimatkassa. Sitten hän pyllähti eteeni. Jäin kiltisti seisomaan tytön taakse, taisin jopa auttaa pystyyn. Naapurin pojat huusivat, että mene ohi, mutta jeesailin kaatunutta. Minulla ei ollut hajuakaan, miten kilpailutilanteessa toimitaan. Toisen vahingosta olisi voinut olla hyötyä omalle pärjäämiselle.

Kansakoulussa kilpailun pelisäännöt alkoivat kirkastua. Kilpailtiin paitsi urheilussa, myös osaamisessa ja tietenkin kavereiden ja opettajan suosiosta. Pärjäsin hyvin matematiikassa. Yrittämistä lisäsi se, että se miellettiin siihen aikaan poikien aineeksi. Kolmannella luokalla iäkäs, ankaraksi tunnettu miesopettaja antoi tehtäväksi laskea tunnilla joukon laskuja ja käski tulla näyttämään hänelle luokan eteen, kun oli valmista. Matikkakilpailumme alkoi.

Olin nopein ja varma, että laskut olivat oikein. Sukat sauhuten lähdin kohti opettajaa. Yllättäen opettaja alkoi huutaa, ettei ollut antanut lupaa tulla. "Mene paikallesi", hän karjui. Nolona luikin pulpettiin ja kun sain istutuksi, opettaja hymyili ja sanoi, "Nyt voit tulla".

Tämä simputusnäytös opetti sen, että kilpailussa ei välttämättä aina paras saa ensimmäistä palkintoa ja osaamisen lisäksi piti muistaa opettajaa miellyttävä käytös. Palkintona sillä kertaa oli häpeä ja nolous. Edes se ei lohduttanut, että kaikki laskut olivat oikein. En tiedä, johtuiko opettajan käytös siitä, että olin tyttö.

Kilpailemme kaikilla elämän aloilla. Työssä, opiskelussa, harrastuksissa, jopa pari- ja ystävyyssuhteissa. Työpaikalla kilpailemme työtehtävistä, palkankorotuksista, bonuksista ja urakehityksestä, opiskelussa arvosanoista ja jatko-opiskelupaikoista. Joskus kilpailu johtaa kyseenalaisiin keinoihin, toisten mustamaalaamiseen tai sorrumme urheilumaailman tyyliin "kiellettyihin aineisiin" vain sen vuoksi, että haluamme olla parhaita, voittaa kilpailun.

Kilpailu mielletään usein ahneudeksi, mutta sillä lienee myös hyvät puolensa. Kilpaillessaan ihminen pyrkii yleensä parempaan suoritukseen. Siitä hyötyvät paitsi hän itse myös perheet, yritykset ja koko yhteiskunta. Olin kuuntelemassa harrastajille tarkoitetun laulukilpailun semifinaalia. Useat laulajista olivat osallistuneet laulu- ja esiintymisopetukseen, harjoitelleet yksikseen kappaleitaan kymmeniä tunteja ja hankkineet kilpailun teemaan sopivan esiintymisasun. Monella oli halu ottaa mittaa toisista, mutta myös itsestään. Kilpailu oli mittari omalle kehittymiselle ja paikka toisten harrastajien tapaamiselle.

Erityiseen suosioon ovat television välityksellä nousseet erilaiset kilpailut ja selviytymispelit. Pudotuspelissä osallistujat karsiutuvat jakso toisensa jälkeen. Kotimaisista versioista olen seurannut Idolsia, Voice of Finlandia ja Tanssii tähtien kanssa - kilpailua. Ulkolaisista kilpailuista ehdoton suosikkini on Amazing Race, jossa parit yrittävät selviytyä ympäri maailmaa mitä kummallisimmista tehtävistä. Kyseisessä kilpailussa pärjäävät älykkäät, rauhalliset ja voimakkaat parit, mutta menestymiseen vaikuttaa usein myös muiden epäonni. Joskus hyvin menestyvä pari saatetaan taktikoida pelistä muiden parien yhteisvoimalla.

Ihmisten ja eläinten elämä on ollut ja on pudotuspeliä, huonoimmat ja heikoimmat yleensä karsiutuvat kilpailussa. Aina peli ei ole reilua. Onko elämä pallollamme kuitenkin joskus aikanaan säilynyt sen takia, että olemme taistelleet kumppanista, reviiristä ja ruuasta ja vahvimmat yksilöt ovat jatkaneet elämää? Miltä pallomme tänä päivänä näyttää? Olemmeko kilpailleet sen räjähdyspisteeseen ja säilyykö se ainoastaan, jos pystymme kilpailun sijaan parempaan yhteistyöhön yksilöiden ja valtioiden välillä?

Ensimmäisessä hiihtokilpailussani sain kahvilusikkaa suuremman palkintolusikan. Se ei ollut yhtä kruusattu kuin sisareni omassa sarjassaan voittama ensimmäinen palkinto. Olin kuitenkin tavattoman ylpeä omasta palkinnostani. Toinen sija tyydytti, vaikken kilpailun tuoksinassa ollut ymmärtänyt, että muiden kilpailijoiden epäonni voisi johtaa omaan voittoon.

Leena

Kuva: Taina Partanen