Termarikahvit
Aurinkoisena maaliskuun viikonloppuna Uutelan rantapoluilla on tungosta. Lapset, vanhemmat, isovanhemmat, nuorisoryhmät, yksikseen kävelijät kantavat reppuja, kylmälaukkuja ja muovikasseja. Tuulensuojapaikat ovat täynnä, pitää asettua selkä tuuleen ja avata eväsreput.
On ensimmäinen viikonloppu koronaepidemian varsinaisen alkamisen jälkeen. Vielä viikko sitten Suomessa oli todettu yksittäisiä tapauksia ja asetettu yksittäisiä ryhmiä karanteeniin. Nyt hallitus ja Helsingin kaupunki ovat sanoneet painavat sanansa siitä, mitä voi ja mitä ei voi tässä tilanteessa tehdä. Vaikka olin aiemmin päättänyt, että jätän koronasta kirjoittamisen asiantuntijoille, kirjoitan kuitenkin, eräänlaisesta kokemusasiantuntijan näkökulmasta. Ei (vielä ainakaan) sairastumisen kokijan, vaan kansalaisen, iän puolesta riskiryhmään kuuluvan.
Suomalaiset menivät metsään ja rannoille, sitä ei ole kielletty. Ja siinä voikin olla aivan mahtava keino selviytyä tuntemattomasta uhasta, etenkin kun vuodenaika ei ole marraskuu.
Rannalla kaadetaan termareista kuumaa juomaa mukana tuotuihin mukeihin. Lapset juoksevat hiekalla ja kiipeävät kallioille, käyvät välillä haukkaamassa voileipää tai nokista grillimakkaraa, häviävät jälleen omiin puuhiinsa. Vanhemmat tuijottavat kimaltelevaa vettä, kulauttavat höyryävää juomaansa, kääntävät kasvonsa kohti aurinkoa. Kaikki näyttää lähes idylliseltä, perheet yhdessä ulkona, lapset liikkuvat ilman kehotuksia, eväät maistuvat kaikille.
Viikonlopun jälkeen alkaa arki, jossa on sopeuduttava muutoksiin, kenties etätyöhön, etäkouluun tai harrastusten loppumiseen. Matkat on peruttu, uusia ei juuri nyt voi suunnitella. Käyn maanantaiaamuna kauan sitten varaamallani kampaajalla, ja normaalisti täpötäysi kampaamo on minun ja toisen asiakkaan lisäksi tyhjä. Nuori kampaamoyrittäjä on syystä kauhuissaan, mutta yrittää naurahtaa tilanteelle. Pienyrittäjän leipä on uhattuna.
Meidän eläkeläisten on löydettävä uusi päivärytmi, kun työväenopistot ja liikuntaryhmät on suljettu. Onneksi kirjastot ovat vielä avoinna, lukeminen on aina hyvää ajankulua. Itse olen päättänyt vihdoin siivota kaapit ja viedä turhat tavarat kierrätykseen. Kirpparit eivät juuri nyt taida olla toimiva idea, mutta ainakin siivoaminen tulee tehdyksi.
Muutamat suomalaiset tutkijat puhuivat mustan joutsenen saapumisesta tuttuun maailmaamme. Jokin ennen näkemätön ja kokematon mullistaa tähänastisen elämän ja käsityksemme maailmasta, ja se voi olla sekä hyvä että huono asia. Termarikahvit rannalla on hyvä asia, siitä olen varma.
Suomalainen ratkoo tilannetta vaeltamalla metsiin ja rannoille, kun kehotetaan sosiaaliseen etäisyyteen. Mitä tekevät italialaiset? No, uutisten perusteella he organisoivat koko karanteenissa olevan kotikadun varren musiikkiperformansseja, joissa parvekkeillaan kurkistelevat naapurit soittavat ja laulavat. Espanjassa ihmiset kokoontuvat parvekkeilleen antamaan yhteisaplodeja hoitohenkilökunnalle, mikä kuulostaa valtavan hienolta eleeltä. Eläköön sosiaalinen media, joka mahdollistaa sen!
Leila
Lisää mustasta joutsenesta:
https://yle.fi/uutiset/3-11252317
Ja täällä musisoivat italialaiset:
https://yle.fi/uutiset/3-11257812