Tiikerikakku
Ruotsin matkalta ostetut muovikulhot oli nostettu keittiön työpöydälle jauhojen, kananmunien ja muiden leivontatarvikkeiden viereen. Elettiin vuotta1963, olin täyttänyt 7-vuotta ja kovasti innoissani.
Tiikerikakku odotti leipojaansa ja tällä kerralla leipoja olin minä. En tosin yksin, ensimmäisen leivonnaiseni tein yhdessä pari vuotta vanhemman sisareni kanssa. Minä vaahdotin voin ja sokerin, sisko vispasi kananmunat. Kun äidin mielestä sekä voi- että kananmunavaahto olivat valmiit, ne yhdistettiin ja taikinaan lisättiin jauhoseos sekä kupillinen maitoa.
Taikina jaettiin vielä kahteen osaan. Toiseen sekoitettiin kaakaojauhetta tiikerin tummaa raitaa varten. Sisko olisi halunnut tummaa suklaanmakuista taikinaa enemmän, minä vänkäsin suussa sulavan vaalean taikinan puolesta.
Lapsuus- ja nuoruusvuosina ehdin leipoa monta tiikerikakkua ja kaikenlaisia muitakin leivonnaisia. Täytekakut ja pikkuleivät olivat tiikerikakkua haastavampia valmistaa. Intoa edelleen riitti ja niidenkin leipominen alkoi sujua. Lusikkaleivät olivat oma suosikkini. Kanelileipiä leivottiin, kun enon perhettä odotettiin kylään. Itsenäisyyspäivänä joulupiparkakkuja leipoi koko perhe. Nimi- ja syntymäpäiviksi laitettiin täytekakkuja. Äiti jaksoi neuvoa ja aina saimme luvan leipomiseen - "kunhan siivoatte jälkenne".
60-luvulla kodeissa leivottiin paljon itse ja monelle lapsuusmuistojen lauantai-iltapäivät ovat oikeasti ihanan pullantuoksuisia ja -makuisia. Seurasin, miten äiti letitti pullapitkoa ja ajattelin, että tuon minäkin joskus osaan. Kylässä käytiin tuolloin ilman ennakkovaroituksia. Kauppojen pakastekaapeissa ei ollut puolivalmisteita, joista olisi voinut taikoa nopeasti tarjottavat pöytään ja toisaalta kotipakastimetkin yleistyivät vasta 70-luvulla. Pullaa, kahvikakkuja ja pikkuleipiä leivottiin myös vierasvaraksi.
Vuosien saatossa ihmisten sosiaalinen kanssakäyminen on muuttunut. Ystäviä tavataan yhä enemmän kodin ulkopuolella kahviloissa ja kodeissa turvaudutaan usein konditorian tuotteisiin tai puolivalmisteisiin. Viime vuonna ainut itse tehty leipomukseni oli jouluinen taatelikakku. Leipomisinto on hiipunut minimiin.
Taatelikakun leipomisesta oli tulla varsinainen farssi. Tarkistin kaapissa olevat leivontatarvikkeet. Niin jauhoissa kuin kohotusaineissakin parasta ennen päiväykset olivat menneet aikoja sitten umpeen. Olin lukenut, että Suomessa ruokahävikki on vuosittain noin 400 miljoonaa kiloa, kodeissa siitä muodostuu 155 miljoonaa kiloa. Olinko minäkin laittanut ruokaa hävikkiin peräti 30 kiloa vuoden aikana? Luku tuntui suurelta ja ajatus jauhojen, leivinjauheen, ruokasoodan ja vanilliinisokerin poisheittämisestä vihlaisi omatuntoa. Kauppareissulla hankin uudet kohotusaineet, mutta vehnäjauhon uusiminen unohtui.
Siispä haistoin, maistoin ja siivilöin. Pari vuotta sitten parhaat päivänsä nähneet jauhot vaikuttivat olevan hyvässä kunnossa. Mitä jauhoille tapahtuu niiden vanhetessa? Aloin selvitellä asiaa facebookin ja Myllyn Paras- kuluttajaneuvonnan kautta. Asiantuntijoiden vastaukset kertoivat, etteivät jauhot oikein säilytettyinä varsinaisesti pilaannu. Vanhetessaan ne kuitenkin kuivuvat ja kuivuminen vaikuttaa jauhojen leivontaominaisuuksiin. Oman taatelikakkuni vuosimallia 2024 leivoin jauhoista, joiden parasta ennen päivä osui marraskuulle 2022. Kakusta tuli hyvää, jauhojen vanheneminen ei ainakaan vielä vaikuttanut kakun rakenteeseen eikä makuun.
Vaikka oma leivontaintoni on kadonnut, kaikki suomalaiset eivät liene yhtä laiskoja leipojia. Valion tekemässä tutkimuksessa 31 % vastasi leipovansa, koska itse tehden sai herkullisempaa ja sitä, mitä itse halusi. 22 % ei leiponut ollenkaan, mutta 16 % kertoi nauttivansa yksin leipomisesta ja 8 %:lle leipominen oli harrastus, jossa he halusivat kehittyä yhä paremmiksi.
Osa kotileipureista leipoo saadakseen mitä haluaa. Syy voi olla muukin kuin leivonnaisen maku. Keliakiaa tai vehnäallergiaa potevan on korvattava reseptin vehnäjauhot vaikkapa kaura-, peruna- tai mantelijauhoilla. Osa leipoo suuria määriä ja itse tekemällä leivät ja leivonnaiset tulevat edullisemmaksi. Osa harrastajista on kokeilijoita. He kokeilevat lomamatkalla nautittujen leivoksien leipomista kotona ja kehittelevät niistä oman reseptinsä. He saattavat tutkia perinneleivonnaisia ja valmistavat niistäkin omia versioitaan tai noudattavat tarkasti vanhoja ohjeita.
Kun ensimmäinen tiikerikakku oli laitettu uuniin, kaavimme kulhoihin ja vispilöihin jääneen taikinan tarkasti suihimme. Sitten seurasimme kakun kohoamista ja paistumista nenät melkein uuninluukun lasissa kiinni. Valmis kakku kumottiin aluslautaselle. Piti odotella vielä sen jäähtymistä. Vihdoin päästiin leikkaamaan viipaleet ja maistelemaan. Minulle makua suurempi elämys oli se, millaisen raidoituksen tiikeri oli saanut. Se näytti vaatimattomalta. Siskon haluamaa tummaa taikinaa olisi sittenkin voinut olla hiukan enemmän.
Leena
Kuva: Timo Aunio
Lähde: Valion tutkimus Miten suomalaiset kokkaavat ja leipovat