Vaaralliset unelmat
Tytön liikkeet ovat hallitun improvisoituja, kun hän tanssii
auringonlaskun jälkeen pimenevässä illassa. Hänellä on tummat
trikoot ja t-paita, poninhännälle sidottu pitkä tukka heilahtelee liikkeiden tahdissa. Kamera ei liiku, näemme kuvan koko ajan samasta
kulmasta, eli tyttö on asettanut kameran kuvaamaan itseään talon tasakatolla. Tummenevassa taustassa erottuu toisia taloja,
kokonainen kaupunki, jossa vähitellen syttyy valoja.
Tytön askelia siivittää unelma: hän haluaa tanssijaksi, hän haluaa yhdistää modernin tanssin ja oman kansallisen perintönsä. Se tuskin toteutuu hänen kotimaassaan Iranissa, sillä koulutusta ei ole eikä lupaa tanssia. Sen lisäksi tyttö unelmoi siitä, että naisilla olisi oikeus päättää omasta tulevaisuudestaan ja pukeutumisestaan yhtä lailla kuin miehillä. Sitä varten hän on valmis riskeeraamaan oman turvallisuutensa osallistuessaan mielenosoituksiin naisten oikeuksien puolesta. Viime vuoden aikana jo kymmeniä nuoria on kuollut poliisin väkivallassa, eikä tyttökään ole säästynyt ruhjeilta. Tytön unelma on vaarallinen, hänen maansa hallinto on valmis tappamaan nuoria sen vuoksi.
Yhtä lailla vaarallinen on nuoren afgaaninaisen unelma lääkärin opinnoista, jotka hyvän alun jälkeen päättyivät Talebanhallinnon päätökseen kieltää naisilta yliopisto-opiskelu. Maassa on huutava pula lääkäreistä ja terveydenhuolto on romahtamispisteessä, mutta opiskelevat naiset ovat uhka yliopiston porteilla kivääreineen päivystäville resuisille sotilaille.
Nuorten naisten tielle näyttää kasautuvan ympäri maailmaa vakavia esteitä omien unelmien toteutumiselle, mutta he eivät ole ainoita. Saman tarinan muunnelmia löytyy ainakin kaikista totalitaristisista maista. Demokratiasta ja korruption vähentämisestä unelmoineet itänaapurimme kansalaiset viruvat vankilassa tai yrittävät sopeutua uuteen elämään maanpaossa. Mutta demokratiakaan ei aina puolusta kaikkien unelmia paremmasta elämästä. Martin Luther King sanoi kuuluisassa puheessaan vuonna 1963 "I have a dream", Minulla on unelma. Hänen unelmansa oli, että värilliset ja valkoiset ihmiset voisivat Yhdysvalloissa jonain päivänä elää yhdessä tasavertaisina oikeuksiltaan ja velvollisuuksiltaan. Tie siihen on ollut pitkä ja vaiherikas eikä perillä olla vieläkään, vaikka monet hallinnolliset esteet koulutuksen ja uran valinnan suhteen ovat poistuneet. Yhä edelleen raha ja sosiaalinen asema sanelevat, kuka päätyy Harvardiin ja kuka viettää nuoruutensa liittovaltion vankilassa aseellisesta ryöstöstä tuomittuna.
King itse murhattiin vuonna 1968. Hänenkin unelmansa oli vaarallinen.
Suomalainen peruskoulu, äitiyshuolto, sosiaaliturva ja ilmaiset yliopisto-opinnot ovat olleet joskus jonkun unelmia ja sittemmin puolueiden tavoitteita, mutta ne ovat toteutuneet ilman verenvuodatusta. Poliitikot ovat käyneet kiivaita keskusteluja puolesta ja vastaan, sanan miekka on heilunut, mutta hengestään ei kukaan liene päässyt.
Unelmat muuttuvat elämän varrella. Nykyisin oma unelmani on, että ihmiskunta oppisi elämään rauhassa ja että pystyisimme pysäyttämään luontokadon ja minimoimaan ilmastonmuutoksen vaikutukset. Että lapsenlapseni ja kaikki maailman lapset pystyisivät elämään turvallisessa ja kestävässä ympäristössä, jossa heidän on mahdollista toteuttaa omia unelmiaan. Ehkä unelmani on vaarallinen, vaikka se näyttää yksinkertaiselta ja kaikille hyvältä tulevaisuudelta. Ainakaan tällä hetkellä sille ei näytä olevan toteutumisen mahdollisuuksia, niin synkissä virroissa ihmiskunta kulkee nyt.

Katson toista videota teheranilaisen tytön sukulaisen puhelimesta. Siinä tyttö tanssii samat tummat vaatteet yllään, mutta hiukset vapaana, paljain jaloin hiekalla. Paikka näyttää kumpuilevalta autiomaalta, jossa hän liikkuu jonkinlaisessa laaksossa. Kamera seuraa hänen liikkeitään ja tarkentaa välillä kasvoihin tai jalkoihin. Joku toinen siis käyttää kameraa. Sama toinen lienee kuljettanut hänet paikalle, tuskin hän sinne olisi omin voimin päässyt. Hän ei ole yksin, hänellä on tukea. Toivon, että hän pitää kiinni unelmastaan. Toivon, että me kaikki teemme niin.
Leila
Kuva: Akvarelli, hiili, Leila Haltia.