Värillä on väliä

Light iridescent summer, vaalea sateenkaaren väreissä kimalteleva kesä. Näin minut luokiteltiin 80-luvun lopulla värianalyysissä, joka perustui ns. vuodenaikamalliin. Pakettiin kuului väriviuhka, jonka perusteella minun oli määrä valita itselleni pukevimmat värit niin vaatteisiin kuin meikkipussiin. Se ei silloin ollut edes vaikeaa, koska kaupoissa riitti monenvärisiä pukineita lähes ympäri vuoden.

Tuli 2010-luku ja yhtäkkiä huomasin pitäväni mustia vaatteita, joita olin aiemmin välttänyt, sillä väriviuhkassani ei ollut edes tummanharmaata. Musta oli helppo, siihen sai vaihtelua asusteilla. Menin kauppaan ostamaan punaisia kenkiä ja tulin sieltä mustien kanssa, ah niin paljon kätevämpää. Kerran annoin periksi mieliteolle ja kotiin päätyivät vaaleanpunaiset korkosandaalit. Pidin niitä kaksi kertaa ja myin lopulta kirppiksellä. Mustat kulutan loppuun ihan itse.

Meitä ympäröivä värimaailma vaihtelee vuodenaikojen mukaan todella paljon. Nyt elämme värittömien värien aikaa luonnossa, samalla kun ihmisten luoma maailma on kirjavana jouluun valmistautuessa. Jos kuvittelemme samaa luonnonmaisemaa eri vuodenaikoina, löydämme sille tyypilliset värit helposti: talvella valkoista ja sinistä, keväällä keltaista ja vaaleanvihreää, kesällä kaikkia värejä, myös sinisen sävyjä, syksyllä punaista, keltaista ja ruskeaa. Ja myöhäissyksyllä harmaata.

Mustavalkoelokuvista on syntynyt mielikuva, ettei niiden aikoihin käytetty kirkkaita värejä esimerkiksi vaatteissa. Kun valokuvia ja elokuvia on jälkikäteen digitaalisesti väritetty, värit näyttävät murretuilta ja haaleilta. Niin on toki voinut olla, vaatetuksen värimaailmahan on riippuvainen muodista, väriaineiden saatavuudesta ja materiaaleista. Kuitenkin esimerkiksi museoissa esillä olevat kuninkaallisten puvut kertovat kirkkaiden värien suosiosta satoja vuosia sitten. Tavallinen kansa saattoi käyttää vaatimattomampia värejä, mutta hoveissa koreiltiin.

Hieronymus Bosch maalasi 1500-luvulla häikäisevän kirkkailla väreillä mielikuvituksellisia näkymiään. Oli vaaleaa punaista, oli siniturkoosia, lehmuksenvihreää. Hänen jälkeensä kuvataiteen värimaailma tummeni, ja esimerkiksi Vincent van Gogh kuvasi alkuvaiheen töissään 1800-luvun lopulla hollantilaista maaseutua ja ihmisiä tummilla ruskean sävyillä. Mielenkiintoista. Kirkkaat värit mielletään jotenkin modernin taiteen tuotteiksi, mutta osattiin sitä jo viisisataa vuotta sitten.

Me 70-luvulla nuoruuttamme eläneet muistamme aikakauden värikylläiset sisustustrendit. Muistan itse maalanneeni ainakin kahdessa asunnossa keittiön kaapit, toisessa tumman vihreiksi, toisessa keltaisiksi. Puhumattakaan punaisista ja vihreistä seinistä, kirkkaankeltaisesta kirjahyllystä ja keltaisesta sohvanrungosta päällystettynä sammaleenvihreällä vakosametilla. Luultavasti siinä oli kyse vastareaktiosta sodanjälkeisen ajan vakavuuteen. 80-luvulla valtaosa meistä palasi taas ruskeaan, beigeen ja murrettuihin sävyihin kodin väreinä. Minimalistinen vaalea värimaailma muuttui trendiksi 2000-luvulla, ja siitä on jälleen palattu maanläheisempiin sävyihin, jos sisustuslehtiin on uskomista.

Värit siis tulevat ja menevät, muutenkin kuin luonnossa. Ja väri sinänsä on illuusiota, pelkkää valon aiheuttamaa harhaa. Syvänpunainen on pimeässä mustaa, valkoinen muuttuu harmaaksi. Punavihersokea näkee minun syklaaminpunaisen kaulahuivini samean vihreänä, harmaakaihi silmissä muuttaa kaiken harmaasävyiseksi. Marraskuinen maisema on harmaa osin valon puutteen takia, ja kesäkuinen hehkuu ylenpalttisen valon vuoksi.

Kaiken tämän suhteellisuuden muistaen ostin tänään kimpun oranssin värisiä ruusuja, jotka minun silmissäni näyttävät oransseilta myös hämärässä ja kynttilänvalossa. Oranssi ei kuulunut värianalyysissä väriviuhkaani, mutta se on mitä mainioin terapiaväri!

Leila

Hieronymus Bosch: Maallisten ilojen puutarha -triptyykki:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Maallisten_ilojen_puutarha#/media/Tiedosto:El_jard%C3%ADn_de_las_Delicias,_de_El_Bosco.jpg

Helsingin Sanomat: Hahmotamme värejä eri tavoin ja osa ihmisistä voi olla supernäkijöitä (artikkeli avautuu vain tilaajille):

https://www.hs.fi/tiede/art-2000006366076.html