Yksinpuhelua puun takaa

Kävelin alkukesän lämpöisenä aamuna merenrantapolkua kohti mahtavaa kanavapuuta. Täydessä lehdessään puun oksat ja kuhmurainen runko peittivät edessä olevan polun. Joka puolella oli hiljaista, eikä muita liikkujia näkynyt. Lauloin kulkiessani Amado Mio-tangoa. Yhtäkkiä puun takaa ilmestyivät touhukas kultainennoutaja ja nuorehko mies. Vaivautuneena selitin, että tässä vaan kurssilaulua harjoittelin. Mies ei vastannut mitään, kiskaisi puuta nuuhkivaa koiraansa eteenpäin ja jutteli sille jotain mennessään. Yksinhöpöttelystä tai tässä tapauksessa laulamisesta jäi nolouden tunne, onhan yksikseen puhelijoita pidetty yleensä vähän höpsähtäneinä.

Jälkeenpäin mietin, onko eläimelle puhuminen viisaampaa kuin yksinlaulu kesäaamuna. Joskus kyllä juttelen itsekin luontopolulla liikkuville eläimille, kun orava pysähtyy viereeni tai mustarastas ei säiky, vaikka kuljen ihan sen vierestä. Nykyisin on tosin mahdotonta sanoa, jutteleeko vastaantulija handsfree-laitteen välityksellä puhelimeensa, huuteleeko hän pusikossa juoksevalle koiralleen, mumiseeko ohimennen jotain vastaantulijalle vai jutteleeko lämpimikseen ihan vaan itsekseen.

Yksikseen ääneen puhumisesta kerrotaan olevan joskus myös hyötyä. Laboratorio-olosuhteissa on tutkittu, että vaativien tehtävien ratkaisemisessa tehtävän ääneen lukeminen auttaa, samoin ratkaisun auki puhuminen. Ääneen puhuttaessa ajatukset pysyvät tehtävässä eivätkä karkaile muihin asioihin. Kirjoittajille suositellaan tekstin ääneen lukemista. Takkuilevat kohdat selkiytyvät, sanajärjestystä ja rytmitystä on helppo korjata.

Itsekseen puhuminen saattaa auttaa jokapäiväisissä kiiretilanteissa. Moni palaa aamulla pihasta tai bussipysäkiltä kotiin tarkistamaan, jäikö kahvinkeitin tai kiharrin päälle ja tuliko keittiön vesihana varmasti suljettua. Jos lähtiessään toteaa ääneen kaiken olevan kohdallaan, voi päivän olla rauhassa. Omasta kodista lähtiessäni mumisen ääneen: jääkaappi kiinni, pakastin kiinni, kahvinkeitin pois päältä ja hana ei valu. Jääkaappipakastimen oven tarkistaminen liittyi tähän rimpsuun siksi, että pakastimen ovi jäi vuosia sitten raolleen ja huomasin asian vasta, kun keittiön lattia tuntui oudon kylmältä. Lähtötilanteissa voi myös todeta ääneen: avaimet, kännykkä ja bussilippu. Silloin kaikkein tarpeellisin on varmasti mukana.

Kiroilu lienee yleisintä yksinpuhelua. Kun kahvikuppi kaatuu tai avainnippu putoaa kuralammikkoon, suurin osa meistä päräyttää ilmoille perhanan tai jonkin voimallisemman kirosanan. Tilanteessa on sen verran tunnelatausta, ettemme yleensä jää miettimään, mitä sanoja suustamme päästelemme ja keitä on sadatteluamme kuulemassa.

Urheilijat tai esiintyvät taiteilijat saattavat keskittymistilanteissa puhella yksikseen tai itselleen. Esimerkiksi korkeushyppääjillä on omat keskittymisrituaalinsa. He saattavat näprätä käsivarsiaan tai kilpailuasuaan, osalla myös huulet liikkuvat. Ilmeisesti he tsemppaavat itseään tulevaan suoritukseen. Mitä he mahtavatkaan sanoa? Ehkä vain: kyllä sä osaat tai anna mennä vaan.

Joitakin vuosia sitten kuulin nuoren toimittajan kertovan radiossa, että hankalissa tilanteissa hän sanoo itselleen ääneen Ei mitään hätää, ihan rauhallisesti. Ilokseni huomasin, että tuota itsensä rauhoittelua tekivät myös nuoret miehet. Omalla kohdallani nuo samantyyppiset sanat toimivat, jos hermostun tai vaikkapa kipu on yllättäen iskenyt kehoon. Voimme siis tsempata ja rauhoitella itseämme niin kuin lapsena vanhempamme rauhoittelivat ja kannustivat meitä.

William Shakespearen näytelmän Hamlet yksinpuhelun aloitussanoja Ollako vai eikö olla, siinä pulma… on siteerattu usein. Monologissa pohditaan elämää ja kuolemaa. En tiedä, näyttääkö yksinpuhelu sen pitäjälle tulevan tien selkeämpänä, jos kysymys on näin vaikeista asioista. Omana draaman lajinaan monologit antavat kuitenkin yksinpuhelijalle mahdollisuuden paljastaa omia henkilökohtaisia ajatuksiaan ja tuntojaan, jotka useamman henkilön esityksissä saattavat jäädä piiloon.

Paras paikka lauluille ja höpöttämisille yksikseen on mielestäni auto. Pienessä tilassa kukaan ei häiritse. Siellä moni purkaa myös katuraivoaan, kommentoi muiden ajotaitoa ja tienylittäjien hitautta. Mikäpä siinä, kun kommentit jäävät auton sisälle ja ajokäyttäytyminen säilyy rauhallisena.

Leena

Lähde: Helsingin Sanomat 6.10.2022 (Itsekseen puhuminen auttaa ongelman ratkaisussa)

Kuva: Leena Partanen