Kuljin alkuillan hämyssä rantapolulla kohti kanavasiltaa. Olin lähtenyt tavallista aikaisemmin iltalenkille ja väistelin vähän väliä polulla kulkevia koiria ja niiden omistajia. Ensin vasempaan reunaan, sitten oikeaan ja takaisin vasempaan, miten koirat sattuivat löytämään polun varrelta nuuhkittavaa. Vastaan tuli myös jackrusselinterrieri Lilli...
Orava hyppäsi kalliolta kanavapolulle ja syöksyi meren puolella kasvavan männyn rungolle. Olin juuri ehtinyt tajuta sen nopeat liikkeet, kun se istui jo vahvalla oksalla häntä ja tupsukorvat pystyssä kuin passikuvassa. Siitä saisi kivan kuvan, ajattelin, mutta annoin tällä kertaa kuvaamisen olla. Se näytti hyvinvoivalta, ja kantoi yhä harmaata...
Ripustin vielä takkia eteisen naulakkoon, kun isä (94) puuhasi jo keittiössään yhteisen kokkausprojektimme kimpussa. Puolet tuoreista silakkafileistä lepäili suorissa riveissä voipaperin päällä. Aloin ripotella kaloille suolaa, valkopippuria ja tilliä, isä järjesteli loput kalat paperille. Kun fileet oli maustettu, pyörittelimme ne rullille ja...
Ruotsin matkalta ostetut muovikulhot oli nostettu keittiön työpöydälle jauhojen, kananmunien ja muiden leivontatarvikkeiden viereen. Elettiin vuotta1963, olin täyttänyt 7-vuotta ja kovasti innoissani.
Lumi narahtaa kenkien alla ja kävelysauvat pistävät rauhallisessa vuorotahdissa jälkensä maahan. Piikkikengät varmentavat kulkua, tulvapäivien jälkeen polku on paikoitellen liukas. Merenlahti on jäätynyt yöllä. Jää ei näytä tasaiselta, se koostuu sadoista ehkä tuhansista palasista ja on kuin valtava Tiffany-työ.
Kävelin iltalenkillä merenrantapolkua ja katselin samalla toisella puolella kanavaa onkivia ihmisiä. Ilmeet olivat jännittyneitä, milloin koho katoaisi veden alle. Tunnelma oli samanlainen kuin meillä lapsilla kymmeniä vuosia sitten järvellä onkiretkellä. Erona vain se, että kanavassa vesi virtasi harmaana, nyt vielä sinilevän vihreäksi...
Kävelin alkukesän lämpöisenä aamuna merenrantapolkua kohti mahtavaa kanavapuuta. Täydessä lehdessään puun oksat ja kuhmurainen runko peittivät edessä olevan polun. Joka puolella oli hiljaista, eikä muita liikkujia näkynyt. Lauloin kulkiessani Amado Mio-tangoa. Yhtäkkiä puun takaa ilmestyivät touhukas kultainennoutaja ja nuorehko mies....
Näkötornille pääsi jalkapatikassa jyrkkää polkua pitkin. Pitkässä hameessa oli varottava irtokiviä ja varvikkoa. Kesäpäivän nostattama hiki kirveli silmissä. Perillä odotti puinen näkötorni, jonka tasanteelle johtivat kapeat portaat. Puijolta avautuvat maisemat vesistöineen ja saarineen palkitsivat kolme nuorta, jotka olivat nousseet mäelle...
Joulu alkaa pullapitkon ripustuksella kotioveen. Se on punavihreä, siinä on rusetteja ja tiukuja, jotka kilisevät, kun ovi suljetaan. Sama ovikoriste on keikkunut ovessa vuosia aina joulunaikaan. Se on ommeltu kankaasta ja täytetty vanulla. Posteljooni saattaa ohi kulkiessaan hymähtää värikkäälle pitkopötkylälle. Luultavasti hän kuitenkin juoksee...
Matkakohteen valintaan riitti päivälehden artikkeli mielenkiintoisesta näyttelystä, uudesta museosta, historiallisesta rakennuksesta tai kauniista maisematiestä. Matkakumppanin kanssa tilasimme lentoliput, varasimme hotellit, kirjakaupasta löytyivät matkaoppaat ja kartat. Kohteisiin tutustuimme yleensä huolella jo etukäteen. Valmismatkat ja...